Vapaasti julkaistavissa
Kasvaneet suurpetokannat ja niiden aiheuttamat tuhot ovat jo vuosia aiheuttaneet huolta Suomessa ja muualla Euroopassa, mutta kritiikki on kaikunut kuuroille korville Brysselissä. Tilanteeseen puuttuminen jäsenmaissa on ollut vaikeaa, sillä esimerkiksi susi kuuluu EU:ssa luontodirektiivillä tiukasti suojeltujen lajien luokkaan.
Susien suojelua ohjaavat kansainvälinen Bernin sopimus sekä luontodirektiivi, jolla EU on toimeenpannut sopimuksen. Luontodirektiivin lajilista on määritelty yli 30 vuotta sitten ja listauksessa eurooppalainen susipopulaatio nähdään yhtenä kokonaisuutena. Jäsenmaiden kädet ovat siis olleet sidotut, kun paikallisesti eroavia kantatilanteita ei tunnisteta, ja toimille on pitänyt hakea erikoislupaa. Niihin liittyviä kiistoja on selvitelty korkeinta hallinto-oikeutta myöten, samalla kun häirikkösusien määrä on ollut paikoittain kriittinen.
Nyt äänenpainot susia ja muita suurpetoja kohtaan ovat koventuneet ja EU:ssa ollaan ottamassa askeleita järkevämpään suuntaan. Euroopan parlamentti otti tiukan kannan paikallisen päätösvallan lisäämiseksi jo vuoden 2022 lopulla, ja komissio antoi muutosehdotuksen joulukuussa 2023. Siinä esitetään Bernin sopimuksen muuttamista niin, että luontodirektiivin lajilistausta muutettaisiin.
EU:n petopolitiikkaa on vietävä paikalliset olosuhteet huomioivaan suuntaan, joka huomioi sekä oikeudenmukaisuuden että ihmisten ja kotieläinten turvallisuuden. Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa on ehtinyt tapahtua jo liian monta suurpetovahinkoa. Tämä olisi syytä muistaa EU:n ympäristöministerien pöydässä, missä muutosesitystä käsitellään. Suomen tiukempaa kantaa petopolitiikkaan tukevat onneksi muutkin maat, kuten Ruotsi, Italia, Romania ja Kreikka.
Susi ja muut suurpedot kuuluvat eurooppalaiseen luontoon ja ovat osa luonnon tasapainon ylläpitämisessä, mutta kannanhoidosta on huolehdittava. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään itsensä, tuotantoeläinten, lemmikkien tai elinkeinonsa puolesta.