Britannian pääministeri Theresa May sai eilen parlamentiltaan mandaatin lähteä neuvottelemaan Brysseliin uutta erosopimusta. Parlamentin hyväksymät kaksi esitystä, eropäivän lykkäys ja uudet neuvottelut Pohjois-Irlannin rajasta, vaativat kuitenkin EU:n hyväksynnän. May siis jätti itsensä EU:n käsiin.
Mielestäni on aiheellista kysyä, voiko EU edes luottaa brittiparlamentin päätöksiin, kun tämän viikon äänestykset menivät läpi hyvin pienillä enemmistöillä. Voimmeko olla varmoja, että nämä näkemykset pitävät, jos May palaa uuden erosopimuksen kanssa Britanniaan seuraavan kahden viikon aikana? On tärkeä muistaa, että huolella puolentoista vuoden ajan neuvoteltu erosopimus kaatui brittiparlamentissa tammikuun alussa hyvin selvällä enemmistöllä 432-202. Voimmeko luottaa siihen, että uusi erosopimus voittaisi brittiparlamentissa?
Koko Brexit-prosessi on osoitus siitä, että demokratian toteuttaminen Britanniassa ja maan poliittinen järjestelmä on sekaisin. Brittien on vaikea löytää enemmistöjä ratkaisuille, jotka ovat kiinni heistä itsestään. Britannian tilanne kuvaa hyvin myös sitä, kuinka monisyisessä maailmassa ei kukaan voi toimia yksin. Kauppaa on mahdoton käydä ilman kauppaliittoja, ja niin edelleen.
Mitä sitten EU:n pitäisi vuorostaan tehdä? Ehkä on järkevää katsoa isoa kuvaa ja pidempää historiaa. Lopulta muutamat viikot ja kuukaudet ovat lyhyitä EU:n historiassa. Britannia on Suomelle ja EU:lle niin tärkeä kumppani pitää kiinni eurooppalaisessa projektissa, että Britannialle pitäisi antaa lisäaikaa. Totaalisesta Brexit-erosta jäisi mahdollisesti syvät arvet vuosikausiksi niin Britannialle kuin Britannian ja EU:n suhteille, jonka vaikutuksia voi vain arvailla.
Jos Briteille myönnetään lisäaikaa yli toukokuun eurovaalien, tarkoittaa se sitä, että Brittien on järjestettävä lain mukaan EU-vaalit. Onko mahdollista sopia järjestelystä, jossa Britit eivät osallistu EU-vaaleihin, mutta lisäaikaa jatketaan, on kullanarvoinen kysymys. Kaikki lienee mahdollista, kun Brexitistä puhutaan.
