Kotimaassa on käynnistymässä EU-politiikan kuuma kevät. Eduskunnassa käydään keskusteluja EU:n elpymispaketista, unionin uusista tulonlähteistä ja EU-selonteosta. Päätökset eivät ole yksinkertaisia tai ongelmattomia. On tärkeää, että keskustelua käydään myös niissä piilevistä mahdollisuuksista, kuten vihreän kasvun ja digitalisaation vauhdittumisesta.
EU on käännekohdassa ja siksi kansallisen EU-selonteon päivittäminen osuu herkkään ja hedelmälliseen hetkeen. Jäsenyys tuottaa meille kiistatta lukuisia hyötyjä turvallisuudesta sisämarkkinoihin ja vapaaseen liikkuvuuteen. Emme voi kuitenkaan sulkea silmiä 70-vuotiaan yhteisön ongelmilta, tai hyväksyä esimerkiksi Italian pääministeriehdokas Mario Draghin ehdotuksia euroalueen yhteisestä budjetista.
Suomessa on kiihkottomasti mietittävä, millainen EU tuo meille eniten lisäarvoa. Aktiiviselta jäsenmaalta se edellyttää uusia avauksia. Sellaisia voimme tuoda esimerkiksi terveysalan yhteistyön kehittämisessä ja puolustusyhteistyössä. Eurooppalaisen yhteisön, sisämarkkinoiden ja yhteistyön merkitys on huomattava pienelle vientivetoiselle jäsenmaalle – myös vaikeina aikoina.
Eduskunnassa on pitkin viikkoa nähty vilkasta keskustelua koronan kurittaman Euroopan yhteisestä elpymispaketista ja sen rahoittamisesta. Opposition kritiikki on äänekästä, mutta varteenotettavia vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia ei juuri ole kuultu.
On selvää, ettei elvytyspaketti tyydytä täydellisesti ketään ja lisäksi siinä on epävarmuustekijöitä aina lopullisia euromääriä myöten. Elvytettävä kuitenkin on ja siksi katse on kohdennettava paketin parhaaseen mahdolliseen hyödyntämiseen. Suomi jättää jo maaliskuussa Euroopan komissiolle alustavan suunnitelman siitä, miten varat käytetään.
EU:n rahoitusratkaisussa on myönteistäkin. Esimerkiksi parjattu muovivero ymmärretään usein väärin: muovin kierrätykseen perustuva maksu ei ole kansalaiselta tai yritykseltä perittävä vero, vaan järjestelmä, jolla muovia tehokkaasti kierrättävä jäsenvaltio voi vähentää jäsenmaksuosuuttaan. Se siis hyödyttää Suomea, kierrätyksen edelläkävijämaata, eikä Euroopan unionille olla tässä pelotteluista huolimatta luomassa yhtäläistä verotusoikeutta.
Kestävän kasvun ohjelmalla on mahdollisuus uudistaa Suomea, kun rohkeasti panostetaan uutta luoviin ja rakenteita parantaviin hankkeisiin. Tässä murroksessa myös tutkimuksen ja koulutuksen on kyettävä ennakoimaan jatkuvasti muuttuvia tarpeita, jotta kilpailukykymme vahvistuu ja pystymme vauhdikkaampaan siirtymään biokiertotalouteen, uusiutuvan energian ratkaisuihin ja digitalisaatioon.
Itse haluan eroon kaiken rapauttavasta vastakkainasettelusta ja näenkin, että kasvuohjelman on oltava maantieteellisesti kattava ja vahvistettava kaupunkien ja maaseudun välistä vuorovaikutusta ja myös edistettävä monipaikkaisuutta. Olisiko nyt vihdoin mahdollisuus laittaa esimerkiksi maamme laajakaistayhteydet kuntoon? Pandemia ja siitä seuranneet EU-politiikan ratkaisut ovat heittäneet eteemme haasteita mutta myös mahdollisuuksia, jotka on nähtävä ja joiden päälle voidaan rakentaa uutta raikkaampaa tulevaisuutta.
