Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC:n julkaistua raporttinsa on käyty kuumaa keskustelua päästövähennystavoitteista ja keinoista saavuttaa ne. Keskustelijoiden joukosta on löytynyt myös niitä, jotka kieltävät koko ilmastonmuutoksen tai ihmisten vastuun siitä. Tuhansien tutkijoiden tieteelliseen näyttöön perustuva väite on kuitenkin selvä; ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen ei riitä, jos haluamme välttyä dramaattisilta muutoksilta. Se vaatii tekoja meiltä jokaiselta.
Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen vaatii EU:lta ja myös Suomelta kokonaisvaltaista pohdintaa siitä, miten pelisäännöt energiantuotannolle, liikennesektorille, asumiselle ja rakentamiselle sekä myös maataloudelle ja teollisuudelle päivitetään. Sopeutuminen vaatii poliittisten tavoitteiden muokkausta ja uutta lainsäädäntöä.
Realistiset ja uskottavat keinot vaativat harkintaa. Useissa ulostuloissa ei haluta katsoa ilmastonmuutoksen ehkäisyä kokonaisuutena, vaan osoitetaan syyttävä sormi yhtä sektoria kohden. Tästä esimerkki oli SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen ehdotus hakkuiden vähentämistä juuri Suomessa, vaikka metsämme hoidetaan kestävällä tavalla. Lisäksi näin Rinne vahingoittaisi Suomen työllisyyttä ja siirtäisi biotaloussektorin tuotantoa pois maihin, missä metsänhoito ei ole yhtä vastuullista.
Metsä on nähtävä puilta myös ilmastokeskustelussa. Kestävään metsänhoitoon perustuva biotalous on osa ratkaisua. Samalla on pidettävä huoli luonnon ja metsien monimuotoisuudesta ja ekologisesta kestävyydestä. On tärkeää asettaa metsien käytölle reunaehdot, kuten Suomen metsälainsäädännössä on tehtykin.
Euroopan metsävarat ja metsäpinta-ala ovat olleet viime vuosikymmeninä kasvussa. Näin ei ole kaikkialla maailmassa, ja onkin kiinnitettävä huomiota koko maailman metsävarantojen niukentumiseen. Siksi Suomen kehitysrahoitusta on suunnattava kehittyvien maiden ilmastotyöhön, jotta hiilinieluja saadaan aikaiseksi myös muualla.
Kestävä pohjoismainen metsäsektori pystyy hillitsemään ilmastonmuutosta. Onkin paikallaan arvioida yhteiskuntaa laajemmin. Olen sitä mieltä, että päästövähennykset eivät voi kohdistua vain metsätalouteen. Ei voi olla niin, että esimerkiksi Saksassa hiilen käyttö saa lisääntyä ja sen aiheuttamat päästöt ajatellaan varastoitavan Suomen metsien hiilinieluihin.
Muutos kohti uusiutuvaa ja vähähiilistä energiantuotantoa ei käy yön yli, sillä EU:n energiankäytöstä toistaiseksi alle 20 prosenttia on uusiutuvaa. Tulemme tarvitsemaan kaikkia vähähiilisiä energiamuotoja aurinko- ja tuulivoimasta ydin- ja vesivoimaan. Tässä muutoksessa on myös mahdollisuus; siirtymää helpottavat kestävästi tuotetut uusiutuvat polttoaineet, joiden valmistuksessa Suomi on koko maailman kärkeä. Toimenpiteitä tarvitaan myös muualla. Tarvitaan aitoa kiertotaloutta, jossa muovi korvataan biopohjoisilla raaka-aineilla kuten puulla. On rakennettava yhä energiatehokkaampia taloja, joiden rakentaminen osataan meillä kylmässä Pohjolassa erinomaisesti.
Kolumni julkaistu Iisalmen Sanomissa 25.10.2018
