Sain kertoa tällä viikolla Brysselissä kollegoille Suomen ja Ruotsin historiallisesta ratkaisusta liittyä NATO:on.
Eduskunnan yksituumaisuus 188 puolesta, 8 vastaan ja 3 tyhjää herättää kunnioitusta. Kannatuksen muutos avaa silmiä siitä, miten peruuttamattomasti Eurooppa on muuttunut. Vakaiden, vakavien ja varmojen suomalaisten näkemys NATO:n jäsenyyden hyväksyttävyydestä muuttui 20 prosentista 75 prosenttiin vain muutamassa kuukaudessa.
Olen saanut selittää Suomen reaktion nopeutta. Vain 81 päivää hyökkäyksen alkamisen jälkeen suomalaiset yhtenäisenä kansana muuttivat puolustusperustansa. Tämä päätös osoittaa selvästi, että Euroopassa olemme kulkeneet suoraselkäisesti ison risteyksen läpi. Suomen liittyminen Natoon on historiallinen päätös. Sitä voidaan verrata siihen, että liityimme Euroopan unioniin vuonna 1995. Molemmat ovat aiheutuneet suuresta yhteiskunnallisesta muutoksesta Euroopassa. 1990-luvun alussa se oli Neuvostoliiton hajoaminen. Vuonna 2022 se on Venäjän hyökkäys Ukrainaan.
Myös Suomen vahvat puolustusvoimat yllättävät, ja herättävät luottamusta. Faktat yli 380 000 tuhannesta sotilaasta, vahvat ilma- ja merivoimat sekä maavoimien Euroopan vahvin tykistö vakuuttavat kollegat siitä, että Suomi tuo Eurooppaan lisää turvallisuutta. Euroopasta katsottuna tuomme sitä erityisesti Itämerelle ja Arktiselle alueelle. Sama selitys vastaa kysymykseen siitä, miten olemme voineet pysyä liittoutumattomina vuosikymmeniä 1300 kilometriä pitkän Venäjän rajan tuntumassa.
Suomen NATO-hakemus siirtyy nyt NATO-maiden parlamenttien ratifioitavaksi, jonka on odotettu kestävän 4–12 kuukautta. On väistämätöntä, että NATO-jäsenyytemme provosoi Venäjää, sanoivat he mitä tahansa. Suomi on varautunut tähän hyvin.
Turkin kriittisyyteen NATO-jäsenyyttämme kohtaan on viisasta suhtautua rauhallisesti ja historiaan katsoen. En usko Turkin hylkäävän Suomen jäsenyyttä, sillä yhtenäinen NATO on lopulta myös Turkin puolustuksen etu.
Kansakunta käännekohdassa
