Suomen omaksumaa roolia EU:n mallimaana kritisoidaan usein ja syystä. Kansalliset tulkintamme menevät usein EU-direktiivien vähimmäisvaatimuksia paljon pidemmälle. EU:ssa liika mukautuvuus ei ole valttia eikä voimavara – eikä sitä liioin voi tiukoissa neuvottelutilanteissa hyödyntää.
Toki voimme olla ylpeitä hyvästä ja aktiivisesta toiminnan tasosta, johon monet muut jäsenmaat vasta pyrkivät– esimerkkinä eläinten hyvinvointi ja maailman laadukkain ruoka.
Kovien tavoitteiden asettelussa on kuitenkin muistettava käytännön realismi; ilmastotyössä liian kova vauhti voi kostautua, jos emme pidä täysin puoliamme, kun esimerkiksi hiilinielulaskentaa päivitetään Euroopassa. Muiden maiden kivihiilen polttamisen päästöjä ei pidä kompensoida Suomen metsien hiilivarannoilla.
Myös turpeen energiakäytön alasajossa maltti on valttia. Liika vauhti on jo nyt ajanut kotimaassa tilanteeseen, jossa energialaitokset joutuvat etsimään korvaavaa polttoainetta ulkomailta muun muassa hakkeen muodossa. Riippuvuus ulkomaisesta hakkeesta lyö korville sekä ilmastotyötä että omavaraisuuden vahvistamista. Siirtymää on syytä hakea hallitusti hyödyntäen EU:n tarjoamia tukimahdollisuuksia.
Emme saa ajaa itseämme nurkkaan liian kirjaimellisten tulkintojen kanssa. Tästä on hyvä esimerkki valkoposkihanhi, jonka kanta on kasvanut räjähdysmäisesti. Kansallista liikkumavaraa pitää osata hyödyntää, kuten maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) johdolla on tehty poikkeuslupia myöntämällä.
Maataloutta koskevissa päätöksissä Suomen kannattaa olla valppaana. On kansallinen elinehto, että Suomen erityisolot otetaan huomioon EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa ja -tuissa. On käsittämätöntä, että perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho suhtautuu kielteisesti koko Suomen elintarviketuotannon tärkeään tulonlähteeseen sekä aluekehittämiseen.
Suomalainen ruoka on aidosti puhdasta ja korkealaatuista – sen arvo olisi syytä tunnustaa kaikissa puolueissa.
Lähestyvä itsenäisyyspäivä on sopiva hetki pysähtyä miettimään, mikä meille suomalaisille on merkityksellistä. Lopulta kysymys on vastuunkannosta. Meidän on pidettävä huolta toisistamme ja tästä yhteisestä maastamme – oli sitten kysymys koronakäyttäytymisestä tai ymmärryksestä suomalaisen työn, luonnon ja erityisolojen suhteen. Vastuullinen ratkaisuhakuisuus edellyttää kompromisseja, mutta liikaa kiltteyttä EU-pöydissä tai kotimaan EU-politiikassa ei palkita edes joulun aikana.
Elsi Katainen
