MEP Viikkokirje 1.6.2018

Elsin viikkokirje 1.6.2018

Tänään Euroopan komissio julkaisi esityksensä koskien yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta. Komission esityksen ristiriitaiset viestit kuulostavat huolestuttavilta, kun samanaikaisesti jäsenmaille annetaan lisää liikkumavaraa kovempien vaatimusten asettamissa rajoissa. Kuvaavaa on se, että halutaan turvata kohtuullinen toimeentulo, mutta tukia leikataan. Tämä ääntelykokonaisuus ei ensinäkemältä vaikuta helpottavan viljelijän byrokratiataakkaa, jos tukien saaminen edellyttää pidemmän vaatimuslistan täyttämistä.

Nykyisellään esitys tarkoittaa Suomelle yli 500 miljoonan leikkausta maataloustuista. Komissio esittää kansallisesti päätettävästä 60 000 – 100 000 EUR tukikaton asettamisesta, joka yhdessä degressiivisyyden kanssa asettaa monet suomalaiset maanviljelijät tukalaan tilanteeseen.

Uudistuksen hyvänä puolena voidaan mainita se, että Suomelle tärkeät luonnonhaittakorvaukset ovat ehdotuksessa. Ilmastokysymysten osalta meidän tulee olla kuitenkin neuvotteluissa tarkkoja, ettei yksityiskohtiin lipsahda kohtuuttomuuksia.

Neuvottelut instituutioiden välillä tämän kokonaisuuden oikaisemiseksi tulevat olemaan tiukat, mutta aion osaltani tehdä töitä sen eteen, että maataloudelle on Suomessa edellytyksiä myös jatkossa. Komissiota tulee nyt muistuttaa siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on taata viljelijöille kohtuullinen elintaso, sillä tällaisenaan tämä näyttää ehdotusta kirjoitettaessa unohtuneen.

Tämä teema tulee olemaan vahvasti esillä seuraavan suoden ajan ja toivon, että hyvä yhteys kotimaisten tuottajien kanssa säilyy koko prosessin ajan.

Komissio julkaisi tällä viikolla myös esityksensä EU:n aluekehityksen tulevaisuudesta. Esitys on Suomen kannalta rohkaiseva, sillä kansallinen saanto kasvaisi Iso-Britannian EU – erosta ja muista budjettipaineista huolimatta 100 miljoonalla eurolla eli noin 5,1 %.

Suomen aktiviinen ote EU:n aluepolitiikan uudistamistyössä on kannattanut, sillä Suomi kuuluu komission esityksen voittajiin, vaikka EU:n aluekehitysvarojen kokonaisbudjetti pieneneekin noin 10 %.

Maakuntien näkökulmasta pidän tärkeänä sitä, että komission esitys pitää sisällään harvaan asutuksen kriteerin. Tämä on kansallisesti merkittävä asia, sillä näin voidaan huolehtia Suomen eri alueiden, varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen, elinvoimasta.

Suomen kasvava potti on poikkeus, sillä toistaiseksi monet suuret tuensaajat tulevat menettämään tuistaan. Alustavien laskelmien mukaan esimerkiksi Puolan tukiosuus laskee 23 % säilyen silti suurimpana tuensaajana. Lisäksi Unkari, Tšekki, Viro ja Liettua menettävät 24 %. Suhteellisen samalla tasolla säilyvät tuet Ruotsille, Alankomaille, Belgialle ja Tanskalle. Positiivista on se, että komissio on antanut arvoa myös talouksien vientipotentiaalille ja toisaalta leikkaa tukia niiltä alueilta, joissa koheesiopolitiikka on tuottanut tulosta.

Minusta on hyvä asia, että oikeusvaltioperiaatteet on nostettu myös vaikuttaviksi kriteereiksi EU:n aluekehitysvarojen jaossa. Mikäli näitä periaatteita ei kunnioiteta, koheesiorahoja leikataan jäsenmaalta. Näin on tehty mm. Puolan ja Unkarin osalta.

Seuraavaksi asia etenee neuvoston ja parlamentin käsiteltäväksi. Lopullinen tulos ratkeaa todennäköisesti vasta Suomen neuvoston puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2019. Nyt on pidettävä huolta siitä, että Suomelle tärkeät ehdotukset pysyvät asetuksessa sisällä.

Toivotan kaikille viikkokirjeeni lukijoille leppoisaa viikonloppua!

Ystävällisin terveisin,

Elsi Katainen