Metsäasioista on syntynyt lihava riita EU:ssa. Euroopan komissiossa valmistellaan uutta metsästrategiaa, josta julkisuuteen vuotaneet hahmotelmat eivät lupaa hyvää.
Niissä komissio ottaa kantaa jäsenmaiden päätösvallan piiriin kuuluviin metsäasioihin, kuten avohakkuisiin, kansallisiin metsänhoitosuunnitelmiin sekä kestävän metsänhoidon määrittelyyn. Kotimaassa nämä pyrkimykset on tyrmätty yli puoluerajojen EU:n perussopimusten vastaisina. Ainoastaan vihreät ja vasemmistoliitto ovat puolustaneet komission alustavia metsälinjauksia.
Suomi on ollut pitkään jäsenmaiden joukossa pieni, mutta pääsääntöisesti EU-myönteinen kansakunta, joka on pystynyt metsäisenä maana turvautumaan kansallisomaisuutensa tuomaan hyvinvointiin.
Metsäala työllistää suoraan yli 40 000 ihmistä ja metsänomistajia on yli 600 000. Metsäala koskettaa näin lähes jokaista suoraan tai välillisesti.
EU:N METSÄISIMPÄNÄ maana Suomella on kokoaan suurempi intressi metsiin liittyvissä ratkaisuissa. Myös suurin osa EU:n suojelluista metsistä sijaitsee Suomessa.
Siksi Suomen äänen pitää painaa päälle metsästrategian valmistelutyössä. Metsäriita koettelee kansalaisten luottamusta unionia kohtaan.
Valitettavasti yhteisen kansallisen intressin viestiminen EU-pöytiin on ollut ristiriitaista. Puoluekentän vasemmalta laidalta on Euroopan parlamentissa vuosia viestitty, etteivät Suomi ja Ruotsi suojele metsiään riittävästi.
Onneksi monet mepit ja muut toimijat vievät eri foorumeilla yhteistä viestiä suomalaisesta laadukkaasta metsänhoidosta ja kansallisesta suojelutyöstä.
Viimeksi tällä viikolla lähetimme yhdessä suomalaisten europarlamentaarikkojen avoimen kirjeen, jossa vaadimme EU:n perussopimusten kunnioittamista metsäkysymyksissä ja sen varmistamista, ettei metsiemme kasvavia nieluja käytetä tekosyynä hiilenpolton jatkamiseen muissa maissa.
KOMISSION suhtautuminen metsiin ja metsäteollisuuteen on eriskummallinen. Biotaloutta kritisoidaan, vaikka puu on raaka-aineena keskeisessä asemassa öljypohjaisten tuotteiden korvaamisessa ja hiilensidonnassa.
Raaka-aineeksi komissio hyväksyisi puun lähinnä alemman jalostusasteen rakennusmateriaalina ja sahatavarana. Ymmärrys puuttuu siitä, että näidenkin tuotteiden valmistuksesta syntyy sivuvirtoja, jotka pitää hyödyntää. Tähänkin haemme muutosta, kun metsästrategian käsittely jatkuu.
Vaikea metsävääntö edellyttää kansallisesti laajaa yksituumaisuutta. Suomi on edelläkävijä metsien tasapainoisessa käytössä ja aktiivisessa suojelutyössä. On valitettavaa, ettei tätä tosiasiaa kaikissa puolueissa nähdä, vaan päätösvalta halutaan viedä kauemmas sinne, missä paikallisia olosuhteita ei tunneta.
Pyrimme hartiavoimin vaikuttamaan komission linjauksiin. Viime kädessä komission tulee nauttia lainsäätäjien, Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden neuvoston luottamusta. Siitä syystä metsästrategian on kunnioitettava lainsäätäjien hyväksymiä kantoja, joita toistaiseksi ei ole komissiossa kuultu.
