Suomalaisessa metsälainsäädännössä on porsaanreikä, kun verotuksessa rahastojen muodollisesti hallinnoimia yhteismetsiä kohdellaan yksityismetsien tavoin, vaikka veroetu on tarkoitettu yksityisille metsänomistajille. Hallituksen kehysriihen päätös ongelman ratkaisemiseksi tulee tärkeään aikaan.
On suomalaisten metsänomistajien ansiota, että meillä on kasvavat ja kestävästi hoidetut Euroopan suurimmat metsävarat. Yksityisiä metsänomistajia on Suomessa noin 600 000, mutta määrä on hupenemassa. Metsätiloja on viime aikoina myyty vauhdilla ulkomaisten sijoittajien hallinnoimille rahastoille, joiden edustajat ottavat suoraan yhteyttä metsänomistajiin tarjoten korkeaa hintaa ja helppoa tietä metsän muuttamiseksi rahaksi.
Kansallisvarallisuus on pidettävä kotimaisissa osaavissa ja huolehtivissa käsissä, sillä esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää vain ihmisten toteuttamin hoitotoimenpitein. Samalla turvataan puuraaka-aineen saatavuus teollisuuden ja jalostuksen käyttöön kestävästi, minkä hyödyt säteilevät koko yhteiskuntaan. On myös panostettava kotimaisten metsätyöntekijöiden koulutukseen ja alan houkuttelevuuteen, sillä suomalaisten osuus metsätyövoimasta on vähenemässä.
Kotimaisesta omistajuudesta on syytä huolehtia nyt, sillä luvassa on EU:n energia- ja ilmastolainsäädännön hyökyaalto. Metsät ovat hiilinieluja ja hiilivarastoja, ja siten kovaa valuuttaa, kun EU:n hiilinielulaskentojen ja päästökaupan uudistaminen käynnistyvät heinäkuussa. Jokaiselle hiiliyksikölle, niin päästölle kuin nielulle, yritetään luoda hinta. Suomen on varmistettava, ettei metsiemme nieluilla tasoiteta muiden maiden päästöjä, ja että kestävän metsätalouden ilmastohyödyt tunnistetaan.
Komission valmistelusta on vuotanut tietoa, jonka perusteella ”vanhoista metsistä” korjattua puuta ei saisi hyödyntää energiakäytössä. Vanhoille metsille on esitetty 10 prosentin tiukan suojelun vaatimusta, mikä on sekin liikkuva maali. Ongelman ydin piilee siinä, että Suomi ja muut jäsenmaat, joille toimivalta metsäpolitiikassa EU:n perussopimusten mukaan kuuluu, eivät ole sopineet siitä, mitä ”vanha metsä” tarkoittaa. Tästä huolimatta määritelmää ”vanhoista metsistä” valmistellaan EU-komissiossa, joka pyrkii systemaattisesti kiristämään otetta metsäpolitiikasta.
Samaa suuntaa edustaa perusteiltaan ongelmallinen EU:n säädösehdotus kestävän rahoituksen ekoluokittelusta eli taksonomiasta, jonka metsätaloutta koskevien ehtojen toteuttaminen olisi metsänomistajille käytännössä mahdotonta ja heikentäisi alan kilpailukykyä. Metsävallankaappaukselle on laitettava stoppi. Se on tehtävä yhteistyössä rakentavasti, aktiivisesti ja ääntä pitäen. Omistajalla on oikeus päättää omasta metsästä.
