Akavalainen : Mihin tarvitaan EU:n yhteistä aluepolitiikkaa?

Siirryin maaliskuun alussa Suomen Eduskunnasta Euroopan parlamentin jäseneksi mielenkiintoisena aikana. Käynnissä ovat neuvottelut Euroopan unionin tulevasta monivuotisesta budjetista kaudelle 2021–2027. Britannian EU-eron myötä budjetin kasaaminen on entistä haastavampaa. Komissio pohtii tällä hetkellä, mistä leikata ja kuinka paljon. EU:n yhteinen aluepolitiikka eli EU-kielellä koheesiopolitiikka näyttäisi jäävän leikkurin alle.

Eurooppalaista aluepolitiikkaa ei arvostella turhaan. Budjetti on kolmasosan koko potista eli noin 350 mrd €, eikä se jakaudu tasaisesti jäsenmaiden kesken. Valtaosa aluetuista menee yhteisvastuun ja solidaarisuuden nimissä unionin köyhimmille jäsenmaille ja alueille. Suomen saanto on laskenut viime vuosina, ollen tällä kaudella vajaa 1,5 miljardia eli alle 0,5 % kaikesta EU:n maksamasta aluekehitystuesta. Kotimaassa on kuultu monia puheenvuoroja aluepolitiikan kansallistamisen puolesta. Mikä merkitys EU:n yhteisellä aluepolitiikalla enää on?

EU:n aluepolitiikasta puhutaan yhä enemmän innovaatiopolitiikkana. Aluekehityksen tarkoituksena on tukea työllisyyttä, kasvua ja kilpailukykyä. Suomessa aluepoliittisilla rakennerahastoilla (EAKR, ESR) on vahvistettu alueellisia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorakenteita (TKI). Vahvat TKI-ympäristöt edesauttavat organisaatioiden valmiuksia hakeutua myös muiden EU-tason ohjelmien piiriin. Esimerkiksi EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman (Horisontti 2020) budjetti on iso, mutta sen kiintiövapaa rahoitus erittäin kilpailtua eri jäsenmaiden välillä.

EU:n aluepolitiikka on myös keino suoran tutkimusrahoituksen hyödyntämiseen. Rakennerahastot ovat Suomessa keskeinen osa maakuntien yliopistojen rahoitusta.

Rahallisen tuen lisäksi EU-ohjelmissa ovat yhtä tärkeitä yhteistyö ja verkostot, joita hankkeiden myötä syntyy. Suomen kaltaiselle pienelle vientiriippuvaiselle markkinataloudelle tämä on tärkeää. EU-ohjelmat ovat väylä eurooppalaiseen TKI-yhteisöön ja sitä kautta muille mantereille. Yhteispeliä tarvitaan eritoten tieteen ja teknologian johtaviin maihin Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.

Komissio julkaisee toukokuussa raamit EU:n tulevalle budjetille ja sen poliittisten ohjelmien sisällöille. Komissio haluaa todennäköisesti nähdä jatkossa enemmän kansainvälisiä yhteisprojekteja ja tarttumista yhteisiin eurooppalaisiin haasteisiin, kuten nuorisotyöttömyyteen, ilmastonmuutokseen ja maahanmuuttoon. Suomalaisella tieteellä ja elinkeinoelämällä on kaikki mahdollisuudet vastata näihin tarpeisiin.

Suomesta löytyy huippuosaamista monelta sektorilta ja aluetason älykkäät erikoistumisstrategiat ovat eurooppalaisittain ensiluokkaisia. Aluepolitiikan avulla on mahdollista parantaa alueiden vetovoimaa ja tunnettuutta. EU-rahoituksella on todistetusti vipuvoimaa ja sillä saadaan alueille uusia yksityisiä ja julkisia investointeja.

Kirjoitus julkaistu Akavalainen – verkkolehdessä

Elsi Katainen
MEP, Euroopan parlamentin jäsen
+32 (0) 2 28 45361
[email protected]