Savon Sanomat ja Karjalainen: Laadukkaita ruokavalintoja

Kuluttaja on kuningas ja yhä useampi ymmärtää myös päivittäisiin valintoihin liittyvän vastuun. Kestävien alintojen tekemisen tulee olla helppoa – kuluttajalla on oikeus tietää, mitä suuhunsa laittaa mm ravintolassa ja mikä ruuan alkuperä on. Monesti tietoa on jo tällä hetkellä hyvin saatavilla. Tästä huolimatta monessa ravintolassa alkuperän löytyminen on ollut arpapeliä.

Maa- ja metsätalousministeriö teetti viime vuonna kuluttajatutkimuksen, jonka mukaan lähes 80 prosenttia kuluttajista on sitä mieltä, että alkuperämaalla on vahva merkitys lihan laatuun.

Paikallisuudella ja laadulla on kiistaton yhteys, lähellä eettisesti tuotettu antiobioottivapaa liha on suomalaista luksusta. Tuontimaihin verrattuna eläimillä on paremmat olosuhteet, ja samalla ympäristövaatimukset ovat yhä tiukentuneet.

Tämä pätee kaikkiin suomalaisiin elintarvikkeisiin. Korkeammat laatuvaatimukset vaikuttavat myös siihen, että ruuan tuottaminen on Suomessa kalliimpaa kuin monessa muussa maassa.

Tietoa kuluttajalle täytyy olla saatavilla. Suomi on ollut asiassa aloitteellinen EU:ssa ja teki ehdotuksen kansallisesta alkuperämerkintäasetuksesta kesäkuussa 2018. Komissio ei enää vastusta Suomen tekemää asetusehdotusta, joka velvoittaa ravintoloita ilmoittamaan lihan alkuperämaan tarjoilupaikoissa muuta EU:ta tarkemmin. Tällä viikolla saimme myönteisiä uutisia tällä saralla, sillä lihan alkuperä tulee asettaa Suomessa näkyviin ravintoloissa toukokuun alusta alkaen.

Kansallisten asetusten lisäksi toimia tarvitaan edelleen EU:ssa. Suomi onkin esittänyt, että alkuperämerkinnöistä tulisi säätää koko EU:n tasolla. Koska alkuperämerkintöjä koskeva EU – lainsäädäntö ei ole edennyt toivotulla tavalla, on Suomi halunnut lisätä niitä itse.

Suomen ja EU:n kannattaa olla alkuperämerkinnöissä aktiivinen, sillä globaalit ruokamarkkinat voivat olla riski elintarviketurvallisuudelle. EU:n on vaadittava kauppasopimuksissa yhtä korkeita vaatimuksia elintarvikkeiden laadulle kuin se itselleen asettaa, ja näin unioni voi olla vaikuttamassa koko maailman ruokaturvan hyväksi. Tämän vuoksi pidän tärkeänä pakollisia alkuperämerkintöjä, koska tämä koituu lopulta kaikkien kuluttajien eduksi sekä varmistaa samalla suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuuden.

Alkuperämerkintäasetus on merkittävä askel vastuullisemman kuluttamisen puolesta, mutta työtä on edelleen paljon tehtäväksi. Koko EU on saatava mukaan yhteiseen rintamaan.

 

Kolumni julkaistu Savon Sanomat ja Karjalainen 16.1.2019