EU:n myöntämistä aluetuista kotimaassa väännetään jo kättä, vaikka EU:ssa ei olla vielä päästy sopuun seuraavan monivuotisen budjetin koosta ja jakoperusteista.
Kiistassa on nähtävillä maakuntien valitettava vastakkainasettelu sekä keskinäinen kisa EU:n ja Suomen aluekehitysvaroista. Vauraampi Etelä- ja Länsi-Suomi vaativat Suomeen tulevan tukipotin jakamista alueilleen, mikä olisi pois Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnilta.
Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa alueelliset kehittyneisyyserot ovat maan suurimmat ja työllisyys ja BKT-kehitys muuta maata heikompaa, ovat aivan oikeutetusti nousseet puolustamaan heille kuuluvia tukiaan.
EU:n rakennerahastot perustettiin yli 30 vuotta sitten tavoitteena vähentää alueiden välisiä ja myös maan sisäisiä kehityseroja, mikä on edelleen EU:n aluetukien perimmäinen tarkoitus. Juuri pitkät välimatkat, harva asutus ja heikompi työllisyys ovat oikeuttaneet IP-alueelle 2/3 osuuden koko Suomen EU-aluetukien potista.
EU:n aluetuet ovat samalla kompensoineet kansallisen rahoituksen vajausta Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla, sillä eduskunnan päättämät kehitysvarat sekä suuret liikennehankkeet kohdistuvat enemmän Etelä- ja Länsi-Suomeen. On selvää, että kansallista rahanjakoa täytyisi tarkastella uudelleen itäisen ja pohjoisen Suomen hyväksi, mikäli EU:n aluetukia jaettaisiin nykyistä enemmän eteläiseen Suomeen.
Toki Etelä-Suomella on olemassa tarpeita, jotka ovat tulleet mm. maahanmuuton ja kotouttamisen myötä. Tämä kuitenkin huomioidaan jo valtionosuuksissa, joten EU – tukien jakoperusteiden muuttamiselle ei ole mm Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolaisen esittämiä perusteita.
EU:n aluekehitysvaroilla tulee olemaan jatkossakin suuri merkitys maan sisäisten kehityserojen kaventamisessa. Rohkaisevat tulokset ovat osoitus siitä, kuinka tärkeitä nämä tuet ovat IP-seuduille. Maan hallitusohjelmaan on myös kirjattu Itä- ja Pohjois-Suomen erityisasema EU:n aluepolitiikan rahoituksessa.
Olemme usein syystäkin huolissamme mm. Afrikan kehitysmäärärahojen oikeasta kohdentumisesta. Miksi sama huoli on unohdetaan, kun itse olemme EU-tukien kohteena?
Kansallisen kähinöinnin sijaan fokus on pidettävä EU-tason vaikuttamisessa eli siinä, kuinka ja millä kriteereillä rahoitusta jaetaan jatkossa EU-maiden kesken. Pidän tärkeänä, että EU:n budjettirahoitus saadaan kytkettyä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Ei voi olla niin, että miljardien tukia saavat jäsenmaat, kuten Unkari ja Puola rikkovat jatkuvasti EU:n perusarvoja ja demokratian periaatteita. Tähän epäkohtaan Suomi on puheenjohtakaudellaan kiitettävän tiitterästi puuttunutkin.
Kolumni julkaistu Kainuun Sanomissa 16.8.2019
