Vaaliteemani

Työ tehdään valiokunnissa

Vaaliteemani liittyvät läheisesti niihin asioihin, joiden parissa olen Euroopan parlamentissa työskennellyt nyt reilun vuoden ajan, siirryttyäni kotimaan politiikasta Brysseliin lähes kolmen kauden kansanedustajuuden jälkeen.

Maatalousvaliokunnassa olen päässyt vahvimman osaamiseni äärelle. Olen varma siitä, että viljelijöiden tulotason ja maatalouden kannattavuuden parantaminen koituvat kaikkien suomalaisten hyödyksi. Puolustan puhdasta suomalaista lähellä tuotettua ruokaa, joka on maailman mittakaavassa aina ilmastoteko.

Maakuntien ihmisenä olen aluekehitysvaliokunnassa pyrkinyt varmistamaan, että suomalaiset maakunnat saavat jatkossakin mitä tarvitsevat; parempia liikenneyhteyksiä, tutkimus- ja tuotekehitysvaroja, uusia yrityksiä ja työpaikkoja.

Kansainvälisen kaupan valiokunnassa olen puhunut aina avoimuuden puolesta; EU ei voi käpertyä itseensä, vaikka muut rakentavat tullimuureja. EU:n on neuvoteltava aktiivisesti uusia kauppasopimuksia muille mantereille, jotta meidän yrityksemme pääsevät kansainvälisille markkinoille helpommin, EU:n omista standardeista ja maataloutemme kilpailukyvystä tinkimättä. Tämä on viennistä elävän Suomen etu.

Elsi Katainen, Euroopan parlamentin jäsen

 

Suomalainen ruoka ja metsät ovat puolustamisen arvoisia.

Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa ja Euroopan metsäisin maa. Jokaisella suomalaisella tulee ollamahdollisuus syödä kotimaista lähiruokaa, joka on ilmastoystävällinen ja kestävä valinta. Metsiemme kestävästä hoidosta ja käytöstä hyötyy ilmaston ohella koko yhteiskunta.

Maa- ja metsätaloutemme tulevaisuudesta päätetään tulevalla vaalikaudella. Europarlamentaarikon työssä tämä tarkoittaa pohjoisen maatalouden erityispiirteiden ja kestävän metsähoidon puolustamista.

Yli kolmasosa EU:n budjetista käytetään maatalouteen. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa on varmistettava Suomelle tärkeiden tukimuotojen kuten 141-tukien, vapaaehtoisten tuotantoon sidottujen tukien sekä luonnonhaittakorvausten jatko, jotka ovat ratkaisevia ruoantuotantomme jatkumiselle.

Maatalouden kannattavuus on nostettava EU:n maatalouspolitiikan päätavoitteeksi.
Vain näin voidaan taata laadukas ruoka, huoltovarmuus ja ruokaturvallisuus kaikille. Investoinnit ilmastoystävällisiin viljelyratkaisuihin ovat mahdollisia vain, jos tuottajan tulot ovat riittävät. Elintarvikeketjun toimintaa ja läpinäkyvyyttä on kehitettävä edelleen tuottajan aseman vahvistamiseksi.

Maatalouden budjettiin kohdistuneita leikkauksia on vastustettava voimakkaasti.
On mahdoton yhtälö, että viljelijöiden keskiansioiden ollessa alhaiset leikataan maataloustuista ja samalla vaaditaan yhä tiukempien sääntöjen noudattamista. EU:n komission esittämää tukikattoa ei voi hyväksyä.

Eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen, elintarvikkeiden jäljitettävyyden ja korkean laadun pitää näkyä maataloustuissa. Näissä hyvin asiansa hoitava Suomi hyötyy EU:ssa. Maatalouden byrokratiaa on purettava ja valvonnoista tehtävä riskiperusteisia. Politiikan pitää kannustaa, ei sakottaa.

Metsiä koskeva päätöksenteko kuuluu jäsenmaille.
Näin pitää olla jatkossakin. EU-komission tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä tarkoittaa kuitenkin ympäristö-, teollisuus, energia- ja maataloussektorille uutta lainsäädäntöä, joka vaikuttaa myös metsiimme. Näissä päätöksissä on pidettävä suomalaisen kestävän metsänhoidon puolta. On muistettava, että fossiilisista raaka-aineista irtautuminen avaa mahdollisuuksia Suomen metsätaloudelle ja puupohjaisille raaka-aineille, mikä luo työpaikkoja.

LULUCF:n kaltainen väärinkäsitys hiilinieluista ei saa toistua.
Tämän takia vaikuttamisen on oltava ennakoivaa. EU:n hiilinielulaskennan tulee pohjautua nykyiseen ja tulevaisuuden metsien käyttöön, jonka lähtökohtana on puuston kasvun turvaaminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Meille suomalaisille tämä on itsestäänselvyys, mutta kaikki Brysselissä eivät ymmärrä metsätaloutemme logiikkaa. EU:n metsästrategia on päivitettävä, jotta varmistetaan metsiin liittyvän EU-lainsäädännön linjakkuus ja johdonmukaisuus.

Maa- ja metsätalous ovat ainoat hiiltä sitovat toimialat ja ovat näin ratkaisijan asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU:n on panostettava näiden alojen kilpailukykyyn, tutkimukseen ja parhaiden käytäntöjen edistämiseen.

Vakaa EU on vientivetoisen Suomen etu.

Suomen EU-jäsenyys on mahdollistanut maamme nousun yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä, vauraimmista ja onnellisimmista valtioista. Kauppa ja kansainvälinen yhteistyö tuovat meille työpaikkoja ja hyvinvointia. Siksi on tärkeää̈ vaalia ja edistää̈ eurooppalaista yhteistyötä̈ sekä korjata unionin ongelmia.

Euroopalla ei ole varaa uuteen Kreikkaan.
Mukanaolo yhteisvaluutta eurossa on tuonut meille vakautta. Euroalueen kehittämistä on vahvistettava ja sen valuvikoja tilkittävä. EMU:n jäsenilta on vaadittava sääntöjen tiukkaa noudattamista. EU:n ei pidä siirtyä yhteiseen talous- tai veropolitiikkaan, koska nämä asiat kuuluvat jäsenmaille. Järkevät päätökset tehdään kansallisella tasolla siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu.

EU:n olemassaolon oikeutus ja välttämättömyys ovat suurissa yhteisissä haasteissa ja mahdollisuuksissa.
Ilmastonmuutos, pakolaiskysymykset ja terrorismin ehkäisy sekä menestys kansainvälisessä kaupassa edellyttävät yhteisön ratkaisuja ja voimaa. Sen sijaan lainsäädännön yksityiskohdista päättäminen pitäisi maahanmuutto- ja kauppapolitiikkaa lukuun ottamatta jättää nykyistä enemmän kansalliselle tasolle. EU:n on oltava suuri suurissa ja pieni pienissä asioissa.

Suomi elää kansainvälisestä kaupasta.
Yli 700 000 suomalaista työpaikkaa on riippuvaisia viennistä ja näin myös EU:n kauppapolitiikasta, joka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Meidän on vaadittava EU:lta kunnianhimoista kauppapolitiikkaa, joka avaa yrityksillemme lisää ovia maailmalle. EU:n on nykyistä paremmin viestittävä ja tiedotettava kauppasopimusten mahdollisuuksista erityisesti pienille- ja keskisuurille yrityksille, joiden vientipotentiaali on maailmalla kasvussa.

EU:n on puolustettava sääntöihin perustuvaa maailmankauppaa,
jonka toimintaa Trumpin johtama USA on horjuttanut. Myös EU:n sisällä on nousemassa voimia, jotka vaativat rajojen sulkemista ja tullimuureja. Tällainen kehitys olisi viennistä elävälle Suomelle vahingollista. Päinvastoin EU:n on jatkettava kahdenvälisten kauppasopimusten solmimista tinkimättä ilmastotavoitteista, tuoteturvallisuudesta, elintarvikkeiden laadusta sekä kotimaisen teollisuuden, mukaan lukien maataloutemme kilpailukyvystä. Näin edistämme eurooppalaisia arvoja koko maailmassa.

Euroopan on oltava johtava manner sisämarkkinoissa.
EU:n 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinat muodostavat maailman suurimman talousalueen. EU:n sisäisiä kaupan esteitä on edelleen purettava, sillä tästä suomalaiset yrittäjät hyötyvät. EU:n on viimeisteltävä digitaaliset sisämarkkinat vauhdilla, joka hyödyttää niin palvelusektorin kehittymistä kuin perinteistä teollisuutta, joiden molempien toimintaedellytykset vaativat sujuvat yhteydet.

EU:n teollisuuspolitiikka on ajateltava uudelleen.
EU:n teollisuuspolitiikan kärjeksi on otettava tuotannon palauttaminen EU-alueelle, johon automatisaatio ja robotisaatio tarjoavat mahdollisuudet. Koneiden tehdessä yhä suuremman osan perinteisestä työstä, EU:n on kannustettava teollisuustuotannon sijoittumista sinne, missä on parhaat innovaatiot ja osaaminen, eli Eurooppaan. EU:n on oltava kunnianhimoinen ilmastopolitiikassaan, mutta varottava sitä, ettei tuotanto siirry maihin, joissa hiilipäästöt vain kasvaisivat.

Maakuntien tarpeet esiin EU:n alue- ja rakennepolitiikassa.

Suomi on alueellisesti erityinen ja erilainen maa Euroopassa.
EU:n aluevaroilla on jo vuosien ajan tuettu yritystemme kasvua ja kansainvälistymistä, tiedettä ja tutkimusta, työpaikkojen syntyä ja palvelujen kehittämistä. Mikä tärkeintä, tuki on ulottunut kaikkialle Suomea, ei vain suurimpiin kasvukeskuksiin.

Suomessa on eletty viime vuodet nousukautta. Talous kasvaa kaikissa maakunnissa ja työttömyys on vähentynyt koko Suomessa. Koko maan hyvästä kehitysvireestä on pidettävä kiinni ja siihen voidaan vaikuttaa EU:n  alue- ja rakennepolitiikan kautta.

Alue- ja rakennepolitiikan uudistus on EU:ssa kesken. Aluekehitysvaliokunnassa toimiessa on käynyt selväksi se, että kukaan muu ei meidän puolestamme vaadi korvauksia pitkien etäisyyksien ja kylmän ilmaston tuomille haitoille. Siksi maakuntien asiat tuntevia meppejä tarvitaan parlamenttiin jatkossakin.

Saavutettavuus on pysyvä haasteemme.
Monipuolisilla liikenneyhteyksillä on valtava merkitys koko Suomen kehittämisessä. EU:n on autettava meitä tässä. EU:n aluevaroilla tulee jatkossakin pystyä kehittämään liikenneväyliämme. On myös katsottava mitä muut maat tekevät. Valtaosa EU:n aluetuista kohdistuu köyhemmille jäsenmaille, minkä vuoksi näitä varoja pitää EU:ssa ohjata ponnekkaammin yhteisiin eurooppalaisiin liikennehankkeisiin, jotka toteutuessaan liittävät meidätkin osaksi eurooppalaisia ratayhteyksiä.

Vaikuttava aluepolitiikka vaatii riittävän rahoituksen.
EU-komissio on esittänyt Suomen aluekehitysvarojen nostoa n. 100 miljoonalla eurolla seuraavalla 7  vuoden budjettikaudella. Tästä on pidettävä kiinni ja tulevat varat ohjattava Suomessa oikeudenmukaisesti niin, että myös pienempien maakuntien tarpeet huomioidaan. Väliinputoajia ei saa syntyä. EU:n tutkimusrahoituksessa pienemmillä yliopistoilla ja korkeakouluilla tulee olla paremmat mahdollisuudet menestyä hakuprosesseissa.

Suomen harvaan asuttujen alueiden erityisasemaa EU:n aluepolitiikassa on puolustettava.
Tämä status on neuvoteltu EU-jäsenyyssopimuksessamme ja sillä tulee yhä olla vaikuttava merkitys EU:n alueiden kehittämisessä. Erityisasemasta hyötyy koko Suomi. Sen avulla kotiutamme aluevaroja Euroopasta enemmän kuin moni muu yhtä kehittynyt jäsenmaa.

Yhteisten sääntöjen ja arvojen noudattaminen tulee olla ehto EU-rahoitukselle.
EU-budjetti kasataan kaikilta jäsenmailta kerättävistä verovaroista ja siksi se pitää käyttää vastuullisesti ja tehokkaasti. Yhteisten eurooppalaisten arvojen ja sääntöjen noudattaminen tulee toimia ehtona rahoitukselle. Tällä hetkellä on olemassa jäsenmaita, joiden hallitusten vastuuton politiikka rikkoo oikeusvaltion perusideaa eli sitä, että lakia lukee ja tulkitsee aina vallitsevasta poliittisesta johdosta riippumaton oikeuslaitos. Jos näin ei ole, EU:lla pitää olla valtuudet evätä tällaisen maan varoja.