Suomi on omalaatuinen maa Euroopan ja maailman kartalla, eikä vähiten maantieteellisen sijainnin takia. Viennistä elävälle maallemme toimiva yhteistyö eri maiden ja maanosien kanssa on ratkaisevan tärkeää, sillä vain niin voimme vaurastua ja rakentaa turvallisuutta. Samoista syistä olemme jäseniä Euroopan unionissa, jonka kauppa-, ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikat ovat meille tärkeitä.
Tarve kansainväliselle vuoropuhelulle on kasvanut entisestään, kun epävakaus maailmalla on lisääntynyt. EU on ajautunut monien merkittävien kauppakumppaniensa kanssa jännitteisiin suhteisiin. Venäjän pakotteet ovat tulleet jäädäkseen Krimin tilanteen jäädyttyä. Trumpin protektionistisen politiikan myötä EU on joutunut suojelemaan myös omia markkinoitaan vastatulleilla Yhdysvaltojen kaupassa. Kiinan kanssa EU tavoittelee tasa-arvoisempaa kauppakumppanuutta, sillä eurooppalaiset yritykset ovat edelleen selvästi epäreilussa kilpailuasetelmassa kiinalaisiin nähden. Onkin tärkeää, että EU toimii kansainvälisessä politiikassa kokoavana, sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, puolustavana voimana, arvoistaan tinkimättä.
Euroopan parlamentissa valittiin äskettäin edustajat valtuuskuntiin, jotka vastaavat suhteiden kehittämisestä EU:n ulkopuolisiin maihin; niiden parlamentaarisiin edustajiin, kansalaisyhteiskuntaan ja tiedeyhteisöön. Itse otan mielenkiinnolla vastaan Venäjä-valtuuskunnan varapuheenjohtajan tehtävän, tiedostaen samalla, että Krimin kriisin myötä EU:n parlamentaariset suhteet Venäjälle ovat jäiset. Valtuuskunnan jäsenet ja Venäjän edustajat eivät ole järjestäneet virallisia yhteiskokouksia kertaakaan sitten vuoden 2014. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että Venäjä on yhä EU:n kolmanneksi isoin kauppakumppani. Vaikeasta tilanteesta huolimatta vuoropuhelua tarvitaan.
Suomalaisilla on paljon annettavaa EU-Venäjä-suhteisiin jo siitä syystä, että pitkä maarajamme Venäjän kanssa on samalla myös EU:n ulkoraja. Konkreettisesti meitä suomalaisia koskettaa Itämeri, jonka suojelussa on Venäjän kanssa saavutettu tuloksia pakotteiden ollessa voimassa. Suomi on osannut suhtautua pragmaattisesti Venäjään, ja voimme olla tässä esimerkkinä EU:lle. Suomella on kokemusta vaihtaa näkemyksiä myös vaikeista asioista ja löytää yhteistyöalueita esimerkiksi Itämeren ympäristökysymyksissä ja mustan hiilen torjunnassa. Ympäristöhaasteet ovat kaikille yhteiset.
Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa
