Julkaistu Suomenmaassa 13.1.2023
Vuosi vaihtui, mutta työ kriisien selättämiseksi jatkuu. Neuvoston puheenjohtajakapula on siirtynyt Ruotsille, ja naapurimaalla on edessään haastava kevät. Ratkaisuja ongelmiin on löydettävä, kun eurooppalaisten selviytymiskyky koetellaan kaikilla sektoreilla. Tarve yritysten ja kotitalouksien tukemiselle on kova.
Historia opettaa, että sotaa ja energiapulaa seuraa yleensä lama. Jo nyt Euroopan talous horjuu ja inflaatio laukkaa vauhdilla. Investointivarmuuteen ja tki-toimintaan panostaminen on elintärkeää, jotta kansalaisten luotto talouteen säilyy.
Huolta aiheuttaa myös USA:n viime vuonna julkistama massiivinen ilmastopaketti, jolla se vain omia yrityksiä tukemalla aikoo edistää vihreää siirtymää ja hillitä inflaatiota. Paketti sisältää ehtoja kotimaisuusasteesta ja paikallisesta tuotannosta, mikä ei tiedä hyvää EU:lle. Vihreässä teknologiassa kansainvälinen kilpailu on kovaa, ja investointien valuminen Atlantin taakse on Euroopan teollisuudelle katastrofaalista.
Investointien karkaaminen Euroopan ulkopuolelle haittaa myös EU:n omavaraisuuden ja strategisen autonomian tavoitetta. Pandemia osoitti, kuinka ongelmallisia riippuvuudet pitkistä toimitusketjuista ovat. Viimeistään Ukrainan sota ja Venäjän energia-ase ovat pakottamassa meidät irti riippuvuuksista kohti maanosamme omavaraisuutta. Uusia riippuvuuksia autoritäärisiin valtioihin ei pidä enää rakentaa, oli sitten kyse ruuasta tai mikrosiruista.
Ratkaisuksi on esitetty muun muassa uutta suvereniteettirahastoa, jolla tuettaisiin Euroopan autonomiaa vauhdittavia hankkeita, sekä eurooppalaisen tuotannon tukemista. Rahoitus näihin on haettava nykyisten EU-välineiden kautta ilman yhteisvelkaa. Jos EU-tason tukiratkaisuun päädytään, se on tehtävä reilun kilpailun ehdoilla niin, ettei sisämarkkinoiden toiminta vääristy.
USA:n nationalistinen toiminta ja EU:n vastaaminen samoilla aseilla on johtamassa globaalia taloutta uudenlaiseen aikakauteen. On selvää, ettei siitä pidemmällä aikavälillä seuraa pelkkää hyvää. Tämän hetken totuus kuitenkin on, että EU:n kestävyyttä pitää parantaa kaikilla sektoreilla niin talouden, kilpailukyvyn kuin huoltovarmuudenkin osalta. Strategisesti itsenäinen Eurooppa kestää tulevia kriisejä aiempaa paremmin.
