Julkaistu Kainuun Sanomissa 1.9.2023
Syvä huoli Itä-Suomen asemasta nousi uusiin sfääreihin ja koko valtakunnan asiaksi Ukrainan sodan puhjettua ja rautaesiripun laskeuduttua itärajalle. Hallituksen vaihduttua epävarmuus Itä-Suomen pärjäämisestä on noussut uudelleen pöydälle. Perussuomalaisen valtionvarainministeri Riikka Purran johdolla esitelty budjetti ei itäiselle Suomelle juuri toivoa anna.
On ällistyttävää, että Suomineidon itäisten maakuntien erityistarkastelua ja tuen tarvetta täytyy edelleen perustella. Esimerkiksi maanpuolustus ja koko maan turvallisuus, raju muutos matkailuun ja elinkeinoelämään sekä väestökehitys ovat kukin painavia syitä jo yksistäänkin.
Yhteiskunnallisissa pohdinnoissa Itä-Suomen heikomman menestyksen syiksi on sodan vaikutusten lisäksi arvioitu yrittäjämäisen asennekulttuurin puutetta sekä syrjäisyyttä. Ongelma ei kuitenkaan ratkea syyllistämällä tai yhtä vain syytä ratkomalla, vaan on jatkettava päämäärätietoista työtä paikallisten vahvuuksien valjastamiseksi yrityksiksi ja työpaikoiksi. Loistavia esikuva-yrityksiä meillä on jo olemassa, kaikki on siis mahdollista tulevaisuudessakin. Vihreän siirtymän myötä luonnonvarojen käyttö mm. mineraalien ja biotalouden maailmoissa on jo avannut uusia mahdollisuuksia, ja matkailun saralla katseet ovat kääntyneet eurooppalaisia kaukaisempiinkin matkailijoihin.
Yrittäjyyden edellytyksiä on tottavie parannettava. Hallitus on ohjelmassaan luvannut edistää tuulivoiman mahdollisuuksia Itä-Suomeen, korjata Karjalanrataa sekä panostaa valtatie 5:een. Valitettavasti oikeistohallituksen painopiste investoinneissa on edelleen vääristynyt eikä pidä kaikkien alueiden tasapuolisesta kehityksestä huolta, vähiten Itä-Suomen. Näkyvimmin liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (PS) on avauksissaan avoimesti vähätellyt Itä-Suomen asiaa.
Itä-Suomen toimijoilla on valmiutta ja halua jatkaa työtä aluetalouksien vahvistamiseksi. Energiainvestointien valuminen läntiseen Suomeen vetää perässään sinne myös investoinnit. Tarvitsemme koulutusta, joka pystyy vastaamaan elinkeinoelämän tarpeisiin kuten myös maahanmuuton matalaa kynnystä osaajien houkuttelemiseksi ja väestöpohjan tukemiseksi. Toimivat liikenne- ja digiyhteydet sekä ratkaisuhakuisuus mm. tuulivoimapuistojen mahdollistamiseksi ja vihreän siirtymän investointien vauhdittamiseksi ovat itäsuomalaisen edunvalvonnan omissa käsissä, koska muualta meille ei tulla niitä tarjoamaan.
Idän ja lännen jakautuminen eriarvoisiksi Suomen alueiksi olisi koko kansankunnan sekä EU:n ulkorajan vahingoksi.
