Julkaistu Suomenmaassa 16.10.2024
Tällä viikolla YK:n kansainväliset juhlapäivät muistuttavat meitä maaseutualueiden ja ruokaturvan merkityksestä, ja erityisesti naisten roolista niissä. Kansainvälinen maaseudun naisten päivä luotiin vuonna 2007 YK:n yleiskokouksessa muistuttamaan naisten tekemän työn painoarvosta maaseutualueiden ja syrjäseutujen hyvinvoinnin rakentamisessa. Maailman ruokapäivä taas lanseerattiin jo 1980-luvulla nostamaan esille ravinnon jakautumisen epäsuhtaa: samalla, kun yli maailmalla 800 miljoonaa ihmistä näkee nälkää, toisessa ääripäässä jopa 1,4 miljardia ihmistä elää ylenmääräisen ruoan mukanaan tuomien vaivojen kanssa.
Maaseutualueiden ja syrjäseutujen naisten asema maailmalla ei ole häävi. Naiset esimerkiksi omistavat alueensa miehiä harvemmin maata, heillä on huonommat mahdollisuudet päästä tarpeellisten resurssien, kuten rahoituspalveluiden ja puhtaan veden pariin, ja erilaiset kriisit ja konfliktit asettavat naiset ja lapset haavoittuvimpaan asemaan. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten kuivuus, iskevät usein pahimmin naisiin. Naiset ovat myös usein aliedustettuina maataloutta ja maaseutualueita koskevassa päätöksenteossa. Euroopassakin vain noin 30 prosenttia tiloista on naisten omistuksessa, vaikkakin määrä on vähitellen noussut. Sama epäsuhta heijastuu parlamentin sisällä maatalouspolitiikassa: maatalousvaliokunnan koordinaattoreista olen ainoa nainen kahdeksasta.
Naisten rooli vahvistaa tai heikentää elinvoimaa maaseudulle, missä globaali ruokaturva rakentuu. Vain paikallisella tuotannolla voidaan aidosti rakentaa omavaraisuutta ja ratkaista nälänhätää. Kun tuotamme itse ruokamme, emme vie leipää toisen sitä tarvitsevan suusta. Tämä pitää ymmärtää myös eurooppalaisessa päätöksenteossa. Maatalouden ja ruuantuotannon nostaminen keskeiseen asemaan EU:n tulevassa työohjelmassa on positiivinen kehityssuunta. Tarvitsemme investointeja, rahoitusta ja kannusteita sektorille. Tarvitaan myös reilumpia ruokamarkkinoita ja riittävää rahoitusta kansallisella ja EU-tasolla. Toimet on sovitettava kehykseen, jossa viljelijä-ystävällisyys ja tilojen kannattavuus eivät sulje pois ilmastotavoitteita tai toisinpäin. On löydettävä kokonaisuutta tukevia ratkaisuja.
Meistä jokainen voi omilla toimillaan edesauttaa maailman ruokatilannetta suosimalla paikallista tuotantoa ja vähentämällä ruokahävikkiä. Paikallisella tuotannolla parannamme myös jokaisen maan huoltovarmuutta.
