Julkaistu Suomenmaassa 10.12.2024
Euroopan unioni ja Mercosur-maat ovat neuvotelleet talousalueiden välistä kauppasopimusta vuodesta 1999 lähtien. Itsenäisyyspäivänä saimme tiedon sopimuksen synnystä, kun komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen oli itse kätilöimässä neuvottelutulosta Uruguayssa Mercosur-maiden, eli Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn kanssa. Peli ei kuitenkaan ole vielä selvä, sillä sopimus pitää hyväksyä vielä EU:n eri toimielimissä.
Kyse on mittaluokaltaan valtavasta asiasta. Kauppasopimus synnyttäisi 700 miljoonan kuluttajan vapaakauppa-alueen. Vientitulleja purettaisiin peräti 91 prosentilta EU:sta Mercosur-maihin matkaavista tuotteista. Vastaavasti Etelä-Amerikasta tänne matkaavat tuotteet saavat yhtäläistä helpotusta. Edellytyksenä on, että tuojat noudattavat kestävyyttä, terveyttä ja ruokaturvallisuutta koskevia standardeja. Samalla myös kevennettäisiin eurooppalaisten yritysten investointeihin liittyvää byrokratiaa.
Suora vaikutus EU-maiden yrityksille tarkoittaisi neljän miljardin euron tullikulujen helpotusta vuosittain. Tuontitulleja poistuu esimerkiksi autojen, laitteiden, informaatioteknologian, tekstiilien, suklaan, alkoholin ja viinien viennin osalta. Erityisesti autoteollisuuden mahtimaa Saksa ajaa voimakkaasti sopimuksen syntyä, sillä Euroopasta vietävät autot ovat kärsineet peräti 35 prosentin tuontitullista Mercosur-maissa. Kaikkiaan EU:n tavaravienti alueelle oli viime vuonna 56 miljardia euroa ja palveluvienti 28 miljardia euroa. Suomen viennistä sekä tuonnista Mercosur-maiden vaikutus on noin prosentin luokkaa.
On selvää, että vapaakauppa-alueen myötä kaupankäynti lisääntyisi. Uusi markkina on tärkeä, kun riippuvuutta Kiinasta halutaan vähentää ja kauppa Venäjän kanssa on käytännössä pysähtynyt. Trumpin kauden myötä on myös vaikea ennakoida mitä tulleja rakastava presidentti keksii eurooppalaisten tuotteiden päänmenoksi.
Kipuilua ja vastustusta herättää kuitenkin se, että Mercosur-maista tuodaan paljon maataloustuotteita, mikä voisi heikentää eurooppalaisen maatalouden kilpailukykyä. Suurimmat huolet liittyvät siihen, että markkinoillemme tulvii halpaa tuontiruokaa, jonka tuotanto-olosuhteet eivät täyttäisi EU:n tiukkoja antibiootti-, hormoni-, ympäristö-, hygienia- ja työvoimasääntelyn standardeja.
Tätä taustaa vasten pidän erityisen tärkeänä, että standardeistamme ei jousteta vähääkään ja että valvonta toimii tehokkaasti, varovaisuusperiaatetta hyödyntäen. Sama koskee ensi vuoden lopussa voimaan tulevaa metsäkatoasetusta. On todennäköistä, että sitoutuminen ja halu noudattaa omia tiukkoja EU-standardejamme heikkenee, jos kilpailevat tuottajat eivät toimi samoilla säännöillä. Kaksoisstandardit synnyttävät kapinaa.
Suurimmat vastustajat ovatkin isot maatalousmaat Ranska, Italia ja Puola sekä varauksella suhtautuneet Alankomaat ja Itävalta. Kaupassa voisi siis jatkossa näkyä mm. entistä enemmän halpaa brasilialaista eri sääntelyn piirissä tuotettua lihaa. Toisaalta, jos EU-standardeja saataisiin vahvemmin vietyä Mercosur-maissa käytäntöön, hyötyisivät siitä kaikki.
Puhtaan siirtymän näkökulmasta sopimus tuo hyvää ja huonoa. Mercosur-maista tuodaan esimerkiksi runsaasti kriittisiä mineraaleja, jotka vauhdittavat EU:n vihreää siirtymää. Toisaalta ympäristöjärjestöt ovat korostaneet Amazonin metsätuhojen vauhdittuvan vapaakaupan myötä.
EU-Mercosur-kauppasopimus tulee vielä EU:n hyväksyttäväksi. Seuraavaksi sopimusteksti viimeistellään ja sen säädöspohja arvioidaan. Silloin näemme, miten paljon EU:lla riittää vaikutusvaltaa ja minkä verran hyväksyntää pitää hakea jäsenmaatasolla. Yleensä riittää, kun sopimus ratifioidaan 15 EU-maassa, jotka edustavat vähintään 65 prosenttia unionin väestöstä, jonka jälkeen parlamentti sen vielä hyväksyy.
