PORI, 10.6.2023
Arvoisa puheenjohtaja, kunniapuheenjohtaja, keskustanaisten edustajakokouksen väki
On ilo olla mukana keskustanaisten edustajakokouksessa ja lippumarssillakin muutaman vuoden tauon jälkeen, kiitos että kutsuitte mukaan. On arvokasta olla osa tämän järjestön historiaa, toki parempaa on vielä se, että olemme aktiivisesti rakentamassa nyt tulevaisuuteen suuntaavaa yhteiskuntaa, keskustalaisesta ja keskustanaisten arvopohjasta käsin. Ja mikä tärkeintä, mukava tavata teitä keskustanaisia ja tuoda terveisiä myös Euroopan parlamentista.
Täällä kotimaassa eletään poliittisen uuden alkua, vaalien jälkeistä aikaa, kun taas Euroopan parlamentissa olemme loppusuoran alussa. Itsellä oli mukava kevät, kun kiersin eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa ympäri Suomen. Tunnelma oli hyvä, mitä keskustan ei tulos vastannut ollenkaan. Meidän on hyvä mennä nyt oppositioon, sieltäkin käsin voidaan Suomea rakentaa, itse asiassa odotan tulevaa kautta toiveikkaana.
Brysselissä takana on erittäin epätavallinen parlamenttikausi, omalla tavallaan ikimuistoinen, ja näin uskon myös historian kirjojen menneistä vuosista kirjoittavan.
Näin meppinä kautta 2019-2024 parlamentissa voi kuvailla vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ajanjaksoksi, täynnä vihreää siirtymää, pandemiaa, energiakriisiä, elpymispakettia ja sotaa. Vaikka yllättävät ja vakavat kriisit ovat sävyttäneet istuntokautta, on lainsäädäntötyö vyörynyt eteenpäin. Laajojen lakipakettien sisällöt ovat olleet haasteellisia ja meillä Suomessakin ne ovat kuumanpuoleisia tunteita herättäneet. Neuvottelujen ytimessä on olleet meille tärkeät luonnonvarat, eikä vaikeiltakaan ratkaisuilta olla vältytty. Ihmiset jäsenmaissa ovat tiedostaneet EU:n toimet lähempänä kuin koskaan, tosin useinmiten kritiikin kautta esim. meillä metsiin kohdistuvissa hankaluuksissa.
Tämän kauden ilmasto- ja energiapaketit ovat jakaneet voimakkaasti jäsenmaita. Me suomalaisethan olemme rakentaneet hyvinvointimme luonnonvarojen kestävällä käytöllä ja se tuottaa meille edelleenkin yhteistä hyvää. Komission esityksissä ilmasto-ympäristökysymykset on nostettu yksisilmäisesti kaiken yläpuolelle ja samalla taloudellinen ja sosiaalinen näkökulma jätetty lapsipuolen asemaan. Tasapainon puolustaminen EU-pöydissä on onnistunut kohtuullisesti, mikä tarkoittaa sitä, että onnistumisiakin on tullut.
Vaikka EU:sta puhutaan usein hyvin negatiiviseen sävyyn, on viime vuosina nähty myös jäsenyyden positiiviset puolet. Koronakriisin ja sodan myötä Euroopan unionissa on vahvistettu jäsenmaiden yhteistä säveltä, aiempien repivien jakolinjojen jälkeen. Mieleen nousee toiveikas ajatus, että olisiko käynyt niin onnekkaasti, että EU olisi löytänyt sen perimmäisen tarkoituksensa ja palannut juurilleen rauhan ja kansainvälisten konfliktien ratkaisijana?
Lähitulevaisuudessa EU:n on ratkaistava monia suuria haasteita. Kunhan sota Ukrainassa toivottavasti pian loppuu, on edessä suuri ponnistus Ukrainan jälleenrakentamiseksi. Samalla ilmastonmuutoksen eteneminen aiheuttaa maailmanlaajuisesti ongelmia ja pahimmillaan ajaa liikkeelle pakolaisia, milloin ruuan ja vedenpuutteen, milloin taas autoritääristen johtajien takia. Maailmalla monien elinympäristö käy mahdottomaksi elää. Tässä tilanteessa Euroopan Unionin on toimittava välittäjänä ja ratkaisijan roolissa tässä levottomassa ja yhä kauemmas ääripäihin ajautuvassa maailmassa. Pakolaiskysymykset, ruuan riittävyys, EU:n laajeneminen, velkaantuva ja vanheneva Eurooppa… siinäpä vasta haastetta tulevalle kaudelle.
Niin, väki tosiaan vanhenee koko Euroopassa ja haluankin tarttua liian vähälle huomiolle jääneeseen vinoon väestökehitykseen. Kevään vaalikeskusteluissa tuota perustavanlaatuista kansakuntamme tulevaisuuskysymystä sivuttiin vain hyvin ohuesti, yleensä työvoimaperäisen maahanmuuttoa koskevissa keskusteluissa. Suomessa tiedostamme syntyvyyden laskun haasteet, mutta riittäviä toimenpiteitä suunnan muuttumiselle ei ole tapahtunut. Ratkaisujen hakemiseen pitäisi herätä, sillä niin suomalainen kuin laajemmin eurooppalainen yhteisö on väestökehityksen osalta kriisissä. Syntyvyyden ja perhepolitiikan ei pitäisi jäädä sivulauseeksi maahanmuuttopolitiikan tai sosiaaliturvan väännöissä, vaan se on nostettava koko kansakunnan keskeiseksi tulevaisuuskysymykseksi. Keskustelu on myös pystyttävä nostamaan nuoria naisia syyllistävästä sävystä yhteiskuntamme perusrakenteita uudistavaan ajatustenvaihtoon.
Ulkoisten kysymysten lisäksi on pohdittava, millaiseksi haluamme Euroopan unionin kehittyvän ja mitkä asiat pitäisi olla sen päätöksenteon keskiössä. Vihreä siirtymä tulee olemaan äärellämme jatkossakin, mutta tilaa on annettava myös mm. huoltovarmuuden ja sisämarkkinoiden vahvistamiselle, pakolaiskysymyksille ja EU-laajenemiselle. Vain aktiivisella vaikuttamisella voimme viedä EU:ta haluamaamme suuntaan. Siitäkin huolimatta, että tällä kaudella olemme joutuneet sietämään huonojakin päätöksiä, on Suomen paikka nyt ja tulevaisuudessa Euroopan unionissa. Suomi on myös ottanut entistä tiukemman otteen kaikista ytimistä liittymällä Natoon.
Hyvä edustajakokous,
Petteri Orpo on vääntänyt Säätytalon hallitusneuvotteluja jo kohta seitsemän täyttä viikkoa, pidempään kuin lähihistoriassa aiemmin kukaan. Viestiä tulevalle hallitukselle haluaisin jo antaa: Pitäkää huolta koko Suomen voimavaroista. Arvostakaa koko Suomen asiaa ja muistakaa, että kaikissa maakunnissa pitää pystyä asumaan ja elämään, palveluista ja elämisen edellytyksistä on huolehdittava. Huoltovarmuus ruuan ja energian sekä monien erittäin kriittisten raaka-aineiden suhteen on kiinni maakunnista, maakuntien osaavasta työvoimasta ja hyvinvoinnista.
Lisäksi haluan muistuttaa tulevaa hallitusta siitä, että suomalaisten näkökulmat ja Suomen etu on huomioitava seuraavan Euroopan komission työohjelmassa. Uuden hallituksen on siis aloitettava EU-ennakkovaikuttaminen jo tänään. Kaikille varmaan alkaa jo olla selvää se, kuinka raskaasti esim. maa- ja metsätalouteen vaikuttavaa säätelyä EUssa tehdään tai kuinka riippuvainen koko meidän vientivetoinen Suomemme menestys onkaan riippuvainen EUn yhteisistä sisämarkkinoista.
Hyvät keskustanaiset
Euroopassa poliittinen pelikenttä muuttuu koko ajan. Meidänlaisemme keskivoimat ovat nyt ääripäiden puristuksissa kaikkialla. EU-vaalitaisto on jo vuoden päästä, ja minua hirvittää se tosiasia, että ihmisten luottamus komission esityksiin ja EU-politiikkaan on rapautunut, mikä karkottaa ihmiset vaaliuurnilta. Toki Ukrainan tilanne ja ymmärrys yhtenäisen EUn välttämättömyydestä tässä levottomassa maailmassa hillitsee pahinta kriittisyyttä.
Itse kohtaamme monesti vähättelyä esim. sen suhteen, mihin vähäväkisen Suomen mepit voivat vaikuttaa, mutta voin oikeasti sanoa että kyllä voidaan, ja että vaikutusvaltaamme mitataankin ihan virallisesti. Mittaamisen suorittaa EUn ulkopuolinen riippumaton taho, joka laittaa meidät 705 meppiä tiettyjen kriteerien perusteella järjestykseen ja listan 100 ensimmäistä yleensä julkaistaan. Meitä suomalaisia meppejä on 14 705:stä, ja sadan ensimmäisen vaikuttavimman listalla on on yleensä aina 3-4 suomalaista meppiä, joka siis on suhteessa tosi hyvä saavutus. Myös itselleni muutamana viime vuonna, mikä tietysti motivoi entisestään.
Sitten haluan vielä oikaista yhden EU-legendan; Suomi ei ainakaan Brysselissä näyttäydy EU:n mallioppilaana. Toki suomalaisen virkakunnan keskuudessa ollaan hyvin tarkasti, liiankin kirjaimellisesti noudattamassa EUn ohjausta, mutta omasta puolestani voin kyllä sanoa, että tämän pahempaa metsä-änkyrää saa Brysselin käytäviltä ja neuvottelupöydistä etsiä. Samaa voin sanoa ainoasta keskustakollegasta Maurista. Ja toden totta, työtä Suomen puolesta riittää, on hienoa että olen saanut olla tekemässä niin motivoivaa ja vaikuttavaa työtä suomalaisten puolesta.
Lopuksi vielä hyvät naiset ja arvoisa kokousväki, haluan toivottaa teille oikein antoisaa viikonloppua. On hienoa, että te muutamat olette ilmaisseet halukkuutenne keskustanaisten näkyville ja vaikuttaville, vastuullisillekin paikoille. Iloa teille kampanjointiin ja hyvää kesää kaikille!
