Julkaistu Kainuun Sanomissa 27.10.2023
Kriisintäyteiset ja sotaisat uutiset ovat kaapanneet huomiomme ja näkymän maailmanmenosta. Tilanne Gazassa heikkenee ja ilmassa leijuu pitkän ja tuhoisan maahyökkäyksen uhka. Eniten kärsivät siviilit, erityisesti lapset, joita kohtaan Israel ei tunne myötätuntoa sodassa terroristijärjestö Hamasia vastaan. Biden onnistui hieman jarruttamaan maahyökkäystä ja avaamaan avustusväyliä, mutta vedestä, ruoasta ja polttoaineista on huutava pula.
YK:n pääsihteeri otti kärsivien siviilien puolesta kantaa ja toivoi humanitaaristen kansainvälisten oikeuksien nousevan kaiken muun yläpuolelle. Samalla hän tunnusti Hamasin terroritekoon johtaneen pitkän historian, mistä suivaantuneena Israel vaati pääsihteerin eroa. Tässä sodassa oikeaa puolta ei olekaan niin helppo valita.
Euroopan unionin merkitystä kriisin ratkaisussa on kirkastettava. Humanitaarinen apu on pitkälti EU:n varassa ja samalla kritiikki Israelin tukemisesta voimistuu. EU hamuaa vahvan globaalin toimijan roolia, mutta Israel-Palestiina -kriisin käsittely on ollut ällistyttävän heikkoa ja epäyhtenäistä. Unkarilainen komissaari hämmensi huutelemalla, että humanitaarinen tuki Gazan alueelle lakkautetaan, mikä on täysin ristiriidassa EU:n linjausten kanssa.
Euroopan lähialueilla kriisejä riittää, sillä Kosovon ja Serbian rajalla sekä Armenian ja Azerbaidžanin välillä Vuoristo-Karabahin alueella tilanne on tulenarka. Myös Itämerellä kaapelien ja kaasuputkien vauriot muistuttavat, että oman lähiympäristömme turvallisuus ei ole itsestäänselvyys.
Kriisit ovat vieneet huomiota Ukrainan sodasta. EU:n yhtenäisyyttä ja tukea Ukrainalle kyseenalaistetaan julkisuudessa tämän tästä. Katseiden kääntäminen muualle pelaa Venäjän pussiin ja palvelee Putinin pyrkimyksiä. Taistelut ovat olleet nyt pitkään aikaan kiivaimmillaan – Euroopassa käydään yhä raakaa sotaa.
Venäjälle asetetut pakotteet eivät toimi toivotulla tavalla, sillä saamme yhä enemmän tietoa pakotteiden kiertämisestä. Rajojen yli valuu luksustuotteita, öljyä ja jopa sotaan tarvittavaa teknologiaa. Myös Eurooppaan tulee edelleen energiaa Venäjältä, mm. kivihiiltä Ranskaan. Tähän on puututtava ja katkaistava myös kolmansien maiden toimijoiden pakotteiden kiertäminen.
Nyt onkin syytä muistaa presidentti Martti Ahtisaaren toivoa herättävä ajatus: ”Uskon edelleen, että kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa, jos vain on poliittista tahtoa.”
