Julkaistu Suomenmaassa 21.6.2023
Suomen historian pisimmät hallitusneuvottelut tuottivat satojen sivujen hallitusohjelman, jossa pureskeltavaa tottavie riittää. Kauniista korulauseista huolimatta ohjelma on selkeän oikeistolainen.
Valtiontaloutta koskeva vakava tilannekuva on helppo allekirjoittaa. Aloittavalle hallitukselle on syytä antaa kiitosta siitä, että rohkeutta vaikeisiin päätöksiin on löytynyt, kun niukkuutta jaetaan. Ohjelma on kuitenkin kaukana ongelmattomasta.
Yhteiset talkoot näyttävät jäävän pienituloisten ja jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevien maksettavaksi. Esimerkiksi lääkkeiden alv:n nostaminen 10 prosentista 14 prosenttiin iskee pienituloisimpiin ja vanhempaan väestöön. Samalla kaikkein suurituloisimmille osoitetaan veroale, kun niin kutsutun solidaarisuusveron rajaa nostetaan nykyisestä noin 86 000 eurosta 150 000 euroon, mikä vähentää valtion kassan tuloja liki 70 miljoonaa euron verran.
Mielestäni ei ole viisasta, että samalla kun yhteiskunnan vähäosaisimmilta otetaan rajuilla sosiaaliturvaan kohdistuvilla leikkauksilla, toisella kädellä annetaan veroaleja ja kohennetaan hyväosaisten asemaa. Tämä syventää yhteiskunnan kahtiajakautuneisuutta aikana, jolloin kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen.
Vahva kokoomuslainen kädenjälki näkyy myös aluepolitiikassa. Mainintoja maaseudulle muuttamisen edistämisestä löytyy, mutta keskittämisen vimma kumpuaa kirjausten läpi. Esimerkiksi kunnille koulutuksen järjestäjinä asetetaan uusia vaatimuksia riittävän laajasta väestöpohjasta. Edessä on siis joko järjestämisyhteistyö kuntalain sallimien yhteistoiminnan keinoin, tai kuntaliitos. Sote-uudistuksen jälkeen kunnille ei pitäisi asettaa mitään perustavanlaatuisia vaatimuksia, vaan antaa työrauha keskittyä tärkeimpiin tehtäviinsä, joista nykyään ehdottomasti merkittävin on juuri koulutuksen järjestäminen. Pahoin pelkään, että juuri kokoomuksen kirjaus karsii kouluverkkoa harvaan asutussa Suomessa. Huolta herättää myös kirjaus kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta, joka pahimmillaan heikentää tilannetta ja johtaa esimerkiksi lukioiden määrän karsimiseen. Viesti tuntuukin olevan, että tervemenoa maaseudulle, kunhan olet valmis hyväksymään pitkät välimatkat ja heikentyneet palvelut.
Palveluiden keskittämistä nähdään myös sote-palveluissa. Samalla kun Säätytalolla on käyty kertomassa, että hyvinvointialueilla on miljardi liian vähän rahaa, kokoomusvetoinen hallitus perussuomalaisten tuella päättääkin leikata alueilta vielä miljardin lisää. Se johtaa väistämättä terveyskeskusten, neuvoloiden, hoivakotien ja lähipalveluiden karsimiseen. Hallitus jättää näin vaikeiden lakkautuspäätösten tekemisen aluevaltuutetuille.
Nykytilanteemme olisi vaatinut koko Suomen asian ajamista, mutta ohjelmasta välittyy vahva viesti osan Suomen unohtamisesta. Neljän miljardin investointiohjelmassa ei tunnisteta lainkaan Itä-Suomen muuttunutta geopoliittista tilannetta. Myös itään olisi pitänyt ohjata erillinen kilpailukyvyn edistämispaketti länsirannikon saaman kokonaisuuden tapaan. Rahaa siihen olisi löytynyt helposti, vaikka jättämällä järjetön Orpon henkilökohtainen 500 miljoonan euron siltarumpu, Turun tunnin juna, toteuttamatta. Samalla EU:n osin maksamaa maaseudun kehittämisen rahoitusta muutetaan vähentämällä kansallista rahoitusosuutta. Pitkien välimatkojen suomalaisille nousevat myös autoilun kulut, kun hallitusohjelman mukaisesti matkakuluvähennyksen omavastuuta nostetaan 750 eurosta 900 euroon.
Hyvääkin ohjelmassa toki on. Vaikka joitain leikkauksia myös maa- ja metsätalouden sektorille kohdistuu, siellä vältytään kustannuksia lisääviltä vaatimuksilta ja pyrkimyksiä elintarvikeketjun tasapainottamiseksi jatketaan. Konkretia maatalouden kannattavuuskriisin ratkaisuksi kuitenkin uupuu.
Liikenteen puolella tehdään satsauksia tiestön korjausvelkaan ja panostetaan myös junaratojen välttämättömiin korjauksiin. Satamien merkitys vientimme ja huoltovarmuutemme turvaamisessa on tunnistettu tärkeäksi hallitusohjelmassa. Vaikka koulutuksessa kokonaisuudessaan jäädään pakkaselle, perusopetukseen annetaan lisää rahaa 200 miljoonaa, mikä on todella hyvä painotus.
Yksi merkittävimmistä hallitusohjelman hyvistä kirjauksista on tuulivoimaan liittyvät kirjaukset. Maanomistajan asemaa vahvistetaan ja lunastuskorvauksia nostetaan, luvitusta helpotetaan, tuulivoimatoimijoiden osallistumista säätövoimaan edellytetään, määritetään kansalliset etäisyyssäännöt sekä purku- ja ennallistamisvelvoitteet otetaan käyttöön. Erityisesti Itä-Suomen tuulivoiman tulevaisuutta edistetään. Muutoinkin tuntuu, että nykyisellä hallituksella on kokonaisvaltaisempi, myös talouden huomioiva ote, ilmastotavoitteissa.
Hallitusohjelman pitävyyttä voi kuitenkin jo välittömästi kyseenalaistaa, sillä jo kaksi perussuomalaista ministeriä on irtautunut hallitusohjelmakirjauksista ennen kuin muste on ehtinyt kuivua. Liikenneministeri Lulu Ranne haukkui Itärataan liittyvät kirjaukset ja ilmoitti, ettei aio niitä tavoitetta aktiivisesti edistää. Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso taas irtautui kokoomuksen ajamasta ensimmäisestä palkattomasta sairaspäivästä. Herää siis kysymys, miten uskottavia hallitusohjelman mitkään kirjaukset ovat, kun irtiottoja tehtiin jo ennen kuin hallitus oli edes tehtävässään aloittanut.
Haastetta hallituksella riittää myös aiheista, joita ohjelmaan ei kirjattu, kuten esimerkiksi suhtautuminen tuloillaan oleviin EU:n esityksiin unionin rahoituksesta sekä muihin haastaviin kysymyksiin, joihin varmasti joudumme vastaamaan seuraavan komission työohjelman myötä tällä hallituskaudella. Keskusta tukee oppositiosta käsin hallitusta hyvien linjauksiensa eteenpäin viemisessä, mutta keskittävälle ja epäoikeudenmukaiselle politiikalle ei tarvitse keskustan tukea odottaa.
