Julkaistu Suomenmaassa 5.2.2024
Viime viikkoina Euroopassa nähdyt viljelijöiden mielenosoitukset ovat kääntäneet huomion alkutuotannon tukalaan tilanteeseen kasvavien tuotantokustannusten ja ympäristövaatimusten keskellä. Ranskasta liikkeelle lähteneet mielenosoitukset ovat levinneet laajalle Eurooppaan aina Roomasta Brysselin EU-kortteleihin. Aihepiiri nousee myös tämän viikon täysistunnon tärkeimmäksi keskusteluksi samalla, kun komission odotetaan julkistavan 2040-ilmastotavoitteet.
Uudet ilmastotavoitteet tavoittelevat kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämistä 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä vuoden 1990 tasosta. Kyseessä on välitavoite matkalla kohti ilmastoneutraalia Eurooppaa vuonna 2050. Vihreän siirtymän vastustus voimistunee entisestään, sillä ennen kuin vaivalla työstetyt 55 prosentin vähennystavoitteet vuoteen 2030 mennessä saadaan edes aluilleen, on komissio jo tuomassa kovemmat vaatimukset pöytään.
Komission laajat ympäristöpaketit ovat herättäneet huolta koko kauden, koska kokonaisvaltaisia arvioita niistä ei ole suostuttu tekemään. Nyt kiristyvien ilmastotavoitteiden ajassa vaikutusten arvioinnille olisi todella tarvetta, jotta ylilyönneiltä ja päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin.
Ilmastotavoitteiden hyväksyttävyyden kannalta ruokaturvan säilyttäminen on keskiössä. Uusiin vaatimuksiin on löydyttävä kannustimet, esimerkiksi ennallistamisen, eläinten hyvinvointi- ja ympäristöinvestointeja tukemalla. Eurooppalaisten tuottajien kilpailuasemaa markkinoilla pitää vahvistaa neuvottelemalla kauppasopimuksia, jotka eivät vaaranna omien korkealaatuisten tuotteidemme kilpailukykyä. Lisäksi hiilimarkkinoiden kehittäminen aidosti toimivaksi järjestelmäksi pitää tuoda lisätuloa maa- ja metsätaloudelle, jotka ovat ainoat hiiltä sitovat alat. Tarvitaan myös tehokkaampia tukipolitiikan toimia, epäreilujen kauppatapojen kitkemistä ja tuottajan aseman parantamista ruokaketjussa.
Ruoantuotannon elinvoimaisuuden turvaamisella alkaa olla todella kiire. Maatilojen lopettamistahti on hälyttävä ja eikä tilojen sukupolvenvaihdokset riitä turvaamaan kotimaisen ruuan tuotantoa. Ympäristö- ja ilmastotavoitteita tuskin kukaan vähättelee, mutta vihreän siirtymän pitää olla reilu myös elintarvikeketjun sisällä. Vain kehittyvät ja taloudellisesti vakaat tuotantonäkymät kannustavat uusia sukupolvia alalle, tavoitteenaan ei enempää eikä vähempää kuin ruokaturva.
