Julkaistu Savon Sanomissa ja Kainuun Sanomissa 21.12.2022
Venäjän keväällä aloittaman hyökkäyssodan ensihetkistä lähtien olemme seurailleet, millaisia valintoja naapurit ovat tehneet ja millaisin seurauksin. Turismi pysähtyi, kaupankäynti Venäjälle lakkasi ja toimitusväylät monimutkaistuivat Saimaan kanavan liikenteen pysähdyttyä. Samalla EU jäädytti yhteistyön ja varat Venäjän ja sen liittolaisen Valko-Venäjän kanssa EU:n rajat ylittävän yhteistyön ohjelmissa.
Sodan edetessä olemme aktiivisesti itsekin olleet mukana mm. pakotepakettien kasaamisessa ja auttaneet Ukrainaa. Samaa aktiivisuutta tarvitsemme myös itäsuomalaisittain, oman itäisen alueemme auttamiseen. Vaikka vallitsevaan geopoliittiseen tilanteeseen emme ole voineet vaikuttaa, jatkossa vain päämäärätietoiset ponnistelut estävät meitä ajautumasta kurjistumisen tielle.
Itä-Suomen rajamaakunnat ovat tehneet merkittävää lähialueyhteistyötä Venäjän kanssa vuodesta 1992 lähtien. Sitä on tuettu sadoilla miljoonilla euroilla kansallisella ja 2000-luvulta alkaen myös EU-rahoituksella. Myös nykyiselle ohjelmakaudelle oli valmisteltu erinomaiset investointi- ja kehitysohjelmat tukemaan raja-alueiden yhteistyötä, mutta nyt ohjelmat on keskeytetty ja rahahanat suljettu.
Mitä näille varoille tehdään ja miten Itä-Suomea voisi tukea tässä uudessa geopoliittisessa tilanteessa, jossa itäisen Suomen toimintaympäristö kaventuu ja pakotepolitiikan vaikutukset korostuvat? Miten rajaseudut ja itäinen Suomi jatkossa näyttäytyvät EU:n silmin?
Yhteinen 1300 kilometrin EU:n ulkoraja Venäjän kanssa on oltava jatkossa EU:n strategisen ajattelun keskiössä. Nato tulee yhtenä elementtinä sitä vahvistamaan, mutta Itä- ja Pohjois-Suomen rajaseutu ei saa jäädä missään tapauksessa ”puskurivyöhykkeeksi”. Turvallisuutta edistetään parhaiten pitämällä alueet elinvoimaisina, asuttuina ja kehittyvinä. Hyvä alku on suunnata nyt jäädytetyt rajayhteistyövarat muihin aluetta hyödyttäviin hankkeisiin paikallisesti.
Vaadimme kollegani Mauri Pekkarisen kanssa kirjallisella kysymyksellä komissiolta vastausta siihen, miten se aikoo konkreettisilla toimilla huolehtia EU:n itärajan alueiden tarvittavista koheesiopolitiikan resursseista, jotta se voisi selvitä muuttuneen geopolitiikan synnyttämistä vaikeuksista. Keskeinen kysymys on, kuinka raja-alueiden kehitys varmistetaan myös tulevina aikoina, sillä yhteistyö itäisen naapurin kanssa on jäissä pitkään, vaikka sota loppuisikin.
