Julkaistu Kainuun Sanomissa 19.1.2024
Me suomalaiset olemme onnekkaassa asemassa, sillä saamme valita valtionpäämiehen vapailla demokraattisilla vaaleilla, laajan ja laadukkaiden ehdokkaiden rivistä. Ennakkoäänestyksen jo alettua ja näin vaalikampanjoiden loppusuoralla on syytä pohtia tulevan kansanvallan ratkaisun merkittävyyttä. Menneitä ovat ajat, jolloin presidentin rooli nähtiin enemmän muodollisena arvojohtajana kuin todellisena johtajuuden paikkana.
Maailmalla valtionjohtajien pöydissä ratkaistaan monen globaalin kehityskulun suunta ja siksi sopii toivoa, että kansat tekevät viisaita johtajavalintoja ja että järjestelmä sen kaikkialla sallii. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kaksipuoluejärjestelmä on osoittanut heikkoutensa siinä, miten kokonainen kansakunta voi joutua kansanvaltaa halveksuvan jyrän alle. On suoranainen ihme, että vähäväkinen kansamme tuottaa listoille päteviä ehdokkaita demokratian kehtona pidettyä lännen jättiläistä enemmän.
Tasavaltamme presidentit eivät ole maailman johtavien kollegoittensa kanssa samalla viivalla, mutta ovat silti olleet kokoaan suurempia kansainvälisen roolinsa kautta. Sen ovat osoittaneet niin väistyvä presidentti Niinistö Turkin vaikeuttamien Nato-neuvotteluiden aikana, edesmennyt Ahtisaari rauhanvälityksessään kuin myös Pielavedeltä ja Kainuusta ponnistanut Kekkonen johtajasuhteisiin perustuvalla diplomatiallaan. Merkittävin taito Suomen presidentille onkin harkittu diplomatia viimeistä ajatusta ja elettä myöten.
Nyt kun kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne luo yhä epävarmuutta tulevaisuuteen, on vakauttaville ja ratkaisuhakuisille johtajille tarvetta. Presidentin roolin painoarvo kasvaakin sitä mukaa mitä epävakaammiksi ajat kehittyvät. Sodat Euroopassa ja Lähi-idässä, hybridiuhat, siirtolaisuus, ilmasto- ja talouskriisi sekä EU:n laajentuminen ovat kysymyksiä, joita ratkomaan kansainvälisillä ja kotimaan areenoilla täytyy valita paineensietokykyinen ja kansainvälisesti kokenut presidentti, joka tuntee kansan.
Nykyisessä sotapuheiden ilmapiirissä toivomme kaikki globaalin tilanteen parantumista, samalla varautuen turvallisuusympäristön heikkenemiseen myös Suomessa. Varautumista on tehtävä kaikilla tasoilla, niin puolustuskyvyn vahvistamisessa kuin energia-, ruokaturva-, liikenne- ja elinvoimapolitiikassa. Näen, että myös vakaan presidentin valinta on osa tuota varautumista.
