Julkaistu Suomenmaassa 14.5.2024
Eurovaalien ennakkoäänestys häämöttää jo parin viikon päästä. Nyt kun Suomessa kylvötyöt käyvät kuumimmillaan ja vaalitaisto kiivastui, on syytä palauttaa mieliin mihin haluamme EU:ssa vaikuttaa ja mihin suuntaan unionin keula globaalissa ristiaallokossa kääntyy.
Mennyttä viittä vuotta vahvasti leimannut vihreä siirtymä on ollut valtava kokonaisuus. Sen läpi runnominen on johtanut siihen, että muut unionin tärkeät osa-alueet kuten puolustus, huoltovarmuus ja kilpailukyky, ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Vihreän siirtymän tavoitteet ovat kannatettavat, mutta massiivinen lakialoitteiden kokonaisuus sortui liian yksityiskohtaiseen sääntelyyn sekä jäsenmaiden pakottamiseen yhteen ja samaan muottiin.
Nyt onkin annettava aikaa kansalliseen toimeenpanoon, rauhoittaen uuden EU-sääntelyn luomisvimmaa. Annetaan valtioille, teollisuudelle, yrityksille ja TKI-sektorille tilaa luoda tarvittavat ratkaisut ja varmistetaan samalla markkinavetoisemman vihreän siirtymän tulevaisuus. Teknologianeutraalit ratkaisut, jotka huomioivat jäsenmaiden erilaiset lähtökohdat, ovat taloudellisesti kestäviä ja sosiaalisesti hyväksyttyjä, nopeuttavat vihreän siirtymän tavoitteita tehokkaimmin.
Vaikka mennyt kausi on ollut monin tavoin taistelua, on Euroopan unioni silti meille suomalaisille muutakin kuin sääntelyn suurinstituutio. Se on vahvaa kauppaa ja sisämarkkinoita, eri kulttuurien yhteiseloa, liikkuvuuden helppoutta, nuorten ja vanhempienkin osaamisen vaihtoa, taloudellista vakautta ja terveydenkin huolenpitoa, mutta ennen kaikkea se on meille turvaa. Unioni on ennennäkemättömällä tavalla palaamassa kohti syvintä olemuksensa ydintä: turvaa ja sodan ehkäisyä.
Moniakin korjaustoimenpiteitä vaativan EU:n on keskityttävä olennaiseen eli laajaan varautumiseen ja riippumattomuuteen. Se tarkoittaa ruokaturvan ja huoltovarmuuden parantamista sekä sotilaallisen turvan varmistamista mm. aseteollisuuteen panostamalla. Samalla haitallisia riippuvuuksia kolmansista maista tulee aktiivisesti vähentää ja ehkäistä. EU:n taloudellisen pohjan epävarmuudet, kuten ikääntyvän väestön haasteet ja markkinoiden kilpailukyvyn heikkeneminen on ratkaistava.
Euroopan on seistävä jatkossa vahvemmin omilla jaloillaan. EU:n on valittava, missä se on suuri ja mihin sen ei pidän työntyä. Vain keskustalle äänensä antamalla pystyy varmistamaan kilpailukykyisen, huoltovarmemman ja turvallisemman Euroopan myös jälkipolvillemme.
