Politiikan katsomossa on nyt ahdasta. Sinne on tunkenut erityisesti keskustahenkisiä politiikan seurailijoita ja uskollisina pidettyjä puolueen sotureita. Kymmenen prosentin hätäännys näkyy kaikilla tasoilla, puheissa ja tekemisissä. Kärsimme vielä hallitusvastuun raskaana laahaavasta viitasta. Olemme pudonneet välitilaan, kuoppaan, jonka yli vihreiden ja perussuomalaisten äärikärkevää maahanmuutto- ja ilmastopolitiikan keskustelua seuraamme, väliin jotain aina huudellen.
Tässä tilanteessa käännämme helposti omat vahvuutemme heikkouksiksi. Meidän on pian päätettävä, haluammeko olla hallituksessa vaiko emme. Tuemmeko hallitusohjelmaa, josta on edelleen hyvä muistaa sen perikeskustalainen sisältö. Miksi emme puolustaisi sitä nostaen edelleen reilusti alue- ja perhepolitiikan teemoja. Myöskään maatalouspolitiikkaa ei sovi vähätellä eikä vaieta siitä liian kepulaisena vain pientä porukkaa koskevana touhuiluna; maailman megatrendit pyörivät juuri ruuan ja ilmastokysymysten äärellä, joihin liittyvistä suomalaisista ratkaisuista saamme olla ylpeitä, laadukkaan tekemisen kulttuuria Eurooppaan ja maailmalle vieden.
Poukkoileva käytös ja syyttelevä ilmapiiri tukahduttaa. Mitä jos kokeilisimme olla reilusti rohkean juurevia ja samalla kestävän moderneja vailla väkinäistä vastakkainasettelua. Entäs jos ottaisimme päämääräksemme yhtenäisyyden, puhuisimme asioiden puolesta enemmän kuin niitä vastaan. Syyllistäminen on toki helpompaa kuin ratkaisujen hakeminen ja eteenpäin vieminen, huutelusakkeihin on yllättävän helppo yhtyä.
Keskustalaisuus on ammentanut aina voimansa paikallisuudesta ja se voi toimia myös kaupungeissa. Tätä vahvuutta meidän on hyödynnettävä politiikassamme täysimääräisesti. Paikallisuuden ja globaaliuden kytköstä on syytä kirkastaa, sillä sitä ymmärrystä juuri meillä keskustassa on ja sitä meidän on syytä hyödyntää.
On tärkeää, että kaikki antavat tukensa hallitusohjelman keskustalaisille linjauksille ja joukkojemme eturintamiin. Seuraava tärkeä järjestöllinenkin väliaikapiste on 2021 kuntavaalit, joissa onnistuminen rakentaa pohjaa myös seuraaville eduskuntavaaleille ja sekä puolueen uudelle nousulle. Töitä se vaatii meiltä jokaiselta, katsomosta käsin kun ei saada mitään merkittävää aikaan.
Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 7.1.2020
