Julkaistu Iisalmen Sanomissa 4.11.
Vientivetoinen Suomi nojaa viennissä ja tuonnissa merenkulkuun. Pohjoinen sijaintimme, Venäjän raja sekä Itämeren ja Pohjanlahden laineet tekevät meistä Euroopan unionin sisällä käytännössä saarivaltion.
Myös meriliikenteessä on edessään ilmastotalkoot, kun EU pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Sijaintimme ja riippuvaisuutemme viennistä on otettava huomioon vihreää siirtymää koskevassa päätöksenteossa.
Pääsen EU:n energia- ja ilmastopaketin käsittelyssä ison työn äärelle ryhmäni neuvottelijana liikennevaliokunnassa FuelEU Maritime -asetukseen. Tämä uusi lainsäädäntö ohjaa uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden osuutta ja käyttöä merenkulussa.
Iso mullistus on luvassa, sillä tällä hetkellä aluksissa käytettävistä polttoaineista 98 prosenttia on fossiilisia ja EU:n tavoitteena on ajaa päästöjä alas jopa 75 prosenttia alle 30 vuoden aikana. Satamien infrastruktuuriin tulee muutoksia, kun laivat kytketään tulevaisuudessa maasähköön niiden ollessa maissa pidempään kuin kaksi tuntia. Tämä lisää sähkön kysyntää.
Täällä itäisissä ja pohjoisissa osissa Suomea meriliikenteen muutosten merkitys voi tuntua etäiseltä, mutta ne heijastuvat suoraan alueemme merkittävien vientituotteiden, kuten metsäkoneiden ja muun metsäteollisuuden, metalli- ja teknologiatuotteiden sekä kemianteollisuuden tuotteiden liikkuvuuteen ja kilpailukykyyn. Meriliikenteen kustannusten nousu olisi huono asia vientiteollisuudellemme ja työllisyydellemme.
Kustannusten nousun riski on olemassa, kun päästökaupan periaate ”saastuttaja maksaa” ulotetaan meriliikenteeseen. Tarvitsemme ympärivuotiseen vientiin ja tuontiin talviolosuhteisiin tarkoitettuja jäävahvisteisia aluksia, joiden polttoaineenkulutus on normaalia suurempaa. Jos erityisolojamme ei oteta huomioon, päästökaupan myötä meriliikenteen kustannukset kallistuvat. Uusiutuvien polttoaineiden asetus voi lisätä kustannuksia entisestään. Yrityksiemme kilpailuasema eurooppalaisilla sisämarkkinoilla ei saa tässä murroksessa heikentyä. Siksi tulevan lainsäädännön on oltava selkeää, ennustettavaa ja kannustavaa.
Valtavan kuljetuskapasiteettinsa ansiosta meriliikenne on tuotetta kohden vähäpäästöisin kuljetusmuoto, vaikka kokonaispäästöt korkeat ovatkin. Vaarana on, että kasvavat kustannukset siirtävät kuljetuksia meriltä maanteille, joka johtaisi liikenteen päästöjen kasvuun. Se veisi kokonaisuutta ojasta allikkoon.
Merenkulun polttoaineiden uudistaminen tarjoaa Suomelle myös mahdollisuuksia, sillä olemme edelläkävijä kestävien biopolttoaineiden ja uusiutuvan vedyn valmistuksessa. Näiden kysyntä tulee asetuksen myötä nousemaan voimakkaasti, kun päästövähennysten tavoitetaso määräajoin portaittain nousee.
Polttoainepaletin uudistus voi tuoda meille uusia työpaikkoja uusiutuvien polttoaineiden saralla. Siksi neuvotteluissa on pidettävä huoli, että eri teknologioita kohdellaan tasavertaisesti ja ovet pidetään auki uusien energiamuotojen innovaatioille.
On tärkeää hyödyntää itse kunkin jäsenmaan erilaiset luontaiset vahvuudet täysimääräisesti, sillä yksi ainoa eurooppalainen muotti ei tässäkään uudistuksessa toimi.
