Hyvää alkanutta vuotta 2022 kaikille!
Vuosi alkoi suru-uutisella. Meidät tavoitti tiistaina suru-uutinen parlamentin arvostetun ja pidetyn italialaisen puheenjohtaja David Maria Sassolin menehtymisestä. Vaikka vaalikauden puolivälitarkastelu olisi ollut muutenkin edessä, tuovat suru-uutiset siihen oman raskaan sävynsä. Kerroin aiheesta oheisella videolla.
Nopeasti leviävä korona sekä Venäjän ylläpitämä kriisiytynyt Ukrainan rajatilanne. USA:n, NATO:n ja Venäjän neuvottelut ovat olleet viikon pääpuheenaiheita myös Euroopan unionissa. Putin pyrkii hajottamaan EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, johon parasta lääkettä on yhtenäisyys ja pitkäjänteisyys. Kirjoitin aiheesta Kainuun Sanomiin. Koronaan suhtaudutaan eri puolilla Eurooppaa hyvin monenkirjavasti. Espanjan pääministeri julisti Espanjan suhtautuvan Omicron-muunnokseen tavallisen flunssan tavoin. Suomen tapaan monissa maissa sairaalahoidon kantokyky on lähellä äärirajojaan ja koronatoimia kiristetään tautihuipun loiventamiseksi. Lähitulevaisuus näyttää pääsemmekö tautihuipun jälkeen palaamaan aiempaan normaaliin. Maailmanlaajuisesti tilanne on vaikea, kun monissa kehittyvissä maissa rokotteita ei ole saatu riittävästi ja vastaavaa suojaa vakavaa koronatautia vastaan ei ole.
Ranskalle unionin tahtipuikko. Ranska on EU:n uusi puheenjohtajamaa, jonka vaaleja käyvä presidentti Emmanuel Macron tulee kertomaan puolivuotiskauden painopisteistä. Ranskan kauden teemat ovat juhlalliset –”elpyminen, voima, yhteenkuuluvuus” – ja niiden myötä Suomellekin tärkeä puolustusyhteistyön syventäminen nousee vahvemmin asialistalle, millä varmasti on tarjottavaa tässä kiristyvässä maailman ajassa. Ranska pitää kovaa kiirettä myös EU:n ilmastopaketin valmistelussa, kun neuvostossa pyritään sorvaamaan kannat valmiiksi eri lakipaketteihin ennen huhtikuun vaaleja. Tämä näkyy myös parlamentissa, missä erityisesti ranskalaisen Pascal Canfinin johtama ympäristövaliokunta pitää tärkeiden ja todella laajojen lakipakettien valmistelussa liiankin kovaa kiirettä.
Vääntö hiilinieluista on alkanut. Parlamentissa paljon keskustelua herättänyt asia on ollut LULUCF -asetus eli EU:n hiilinielulaskennan päivitys, jossa eri valiokuntien ensimmäiset ehdotukset on julkaistu. Olen tyytyväinen siihen, että maatalousvaliokunnan ohella myös liikenne- ja teollisuusvaliokunnat haluavat pitää hiilinielujen kasvattamisen realistisella tasolla eli noin komission ehdottamassa 310 megatonnissa, joka Suomessa tehtyjen arvioiden mukaan olisi meidän osalta mahdollista saavuttaa niin, että biotalouden toimintaedellytykset säilyvät. Huolta herättää ympäristövaliokunnan raportoijan Ville Niinistön esitys, jossa velvoitetta kasvattaa hiilinieluja nostetaan huomattavasti aina 490 megatonniin ja samalla asetetaan uusia ehtoja metsien ja maatalousmaan käytölle.
En pidä realistisena enkä tarkoituksenmukaisena näin isoja muutoksia jo ennestään kunnianhimoiseen hiilinielulaskentaan. Kommentoin asiaa myös Maaseudun tulevaisuudelle. Järjestin ryhmäni neuvottelijakollegoiden kanssa aiheesta kansainvälisen seminaarin, jonne saimme vieraaksi asiantuntijoita myös Suomesta, Luonnonvarakeskuksen tutkija Antti Asikaisen sekä Puro Earth –hiilimarkkinapaikan toimitusjohtaja Antti Vihavaisen. Seminaari on katsottavissa täällä.
Timmermans pysyi hiljaa biokaasusta. Kävimme liikennevaliokunnassa tiukan keskustelun ympäristökomissaari Frans Timmermansin kanssa liikenteen päästötavoitteista. Kysyin komissaarilta suoraan, miksi vaihtoehtoisten uusiutuvien polttoaineiden käyttömahdollisuuksia ei haluta komissiossa täysimääräisesti tunnustaa. Esimerkiksi biokaasun potentiaalin sivuuttaminen tekee vain hallaa kunnianhimoiselle ilmastotyölle liikennesektorin saralla, muun muassa merenkulussa, lentoliikenteessä ja henkilöliikenteessä. Biokaasun elinkaaripäästöt voivat olla jopa pienemmät kuin sähköautojen ja tuotanto tukee vahvasti kiertotalouden periaatteita, joten olisi tärkeää saada biokaasu yhdeksi ratkaisuksi liikenteen ilmastotalkoisiin. Timmermans jätti vastaamatta kysymykseeni ja esiintyi saarnaavalla tyylillään. Pidän valitettavana komissaarin jääräpäistä asennetta, joka tuskin edistää EU:n tärkeisiin ilmastotavoitteisiin pääsemistä ja voi nostaa ilmastosiirtymän hintaa. Onneksi lainsäätäjillä eli parlamentilla ja jäsenmailla on viimeinen sana kaikesta EU:n lainsäädännöstä komission roolin rajoittuessa aloitteentekijän ja välittäjän tehtäviin.
Sudet. Kävimme maatalousvaliokunnassa keskustelua suurpetotilanteesta Euroopassa. Suurpetokannat ja erityisesti susikannat ovat ympäri Eurooppaa ja myös Suomessa olleet kasvussa. Se on näkynyt lisääntyvinä ihmisen ja suden välisinä kohtaamisina. Erityisesti kotieläintilallisille tuotantoeläinten menetykset tuottavat suuria tappioita elinkeinoon, mihin on saatava muutos. Valiokunnan yhteinen kanta oli, että sutta tulee suojella, mutta suojelutoimet tulee mukauttaa viimeisimpään tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen ja sen myötä arvioituun kannan kestävään kokoon. Omassa puheenvuorossani toin esille tarpeen viralliselle, kattavalle ja oikeudenmukaiselle susienhallintajärjestelmälle, jolla voitaisiin huolehtia susikannan paikallisesta hallinnasta. Toimien ja tarkastelujen mahdollinen lähempi, alueellinen tarkastelu tulisi olla mahdollista, sillä monessa jäsenvaltiossa laumat ovat asettuneet tietyille alueille ja näin koko maan kattava lähestymistapa saattaa jopa antaa vääristyneen kuvan populaatiosta. Maatalousvaliokunnassa on käsittelyssä aiheeseen päätöslauselma, jota valmistellaan tammi-helmikuun aikana.
Ensi viikolla kokoonnumme Strasbourgiin tekemään uusia valintoja puheenjohtajistoon ja pohtimaan parlamentin puolivälitarkastelua.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Elsi
