Julkaistu Iisalmen Sanomissa 2.11.2023
EU:n maaperästä 60–70 prosenttia arvioidaan olevan huonossa kunnossa, minkä takia Euroopan komissio antoi direktiiviehdotuksen maaperän terveyden seurannasta. Säätely ohjaa jäsenmaita keräämään tietoa maaperän kunnosta sekä parantamaan maaperän tilaa. Maaperän suojelu halutaan nostaa samalle tasolle kuin vesien- ja ilmansuojelu.
Tavoite puhtaasta maaperästä EU:ssa vuonna 2050 on kannatettava. Terve maaperä on ruokaturvan edellytys ja tarvitsemme myös koko EU:n laajuista yhtenäistä ja vertailukelpoista maaperätietoa. Meillä Suomessa maaperän tutkimusta ja seurantaa on tehty jo vuosikymmeniä, ja sitä meidän pitää voida tulevaisuudessa hyödyntää.
Ongelmitta ei tule menemään tämäkään. Maaperän kunto vaihtelee eri jäsenmaissa Itä- ja Keski-Euroopan saastuneista teollisuusalueista aina meidän hyvän tilan alueisiin. Siksi onkin tärkeää varmistaa, että jäsenmaiden erot esim. maan saastuneisuudessa, eroosiossa tai orgaanisen aineksen määrässä huomioidaan. Kansalliset joustot on varmistettava, jotta täytäntöönpano erilaisiin olosuhteisiin on tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta. Tästä syystä tiukkoja raja-arvoja tai menetelmien rajoittamista ei pidä hyväksyä.
Suomessa sekä maaperän terveys että tiedonkeruu ovat EU:n parhaimmistoa. Haasteita on toki meilläkin. Tyhjillään olevien yrityskiinteistöjen ja huoltamoiden jäljiltä tulee löytymään saastunutta maata, eikä selvyyttä kunnostustyön vastuunkantajista ole. Myöskin ikuisuuskysymys datan omistajuudesta pitää selvittää, sillä maanomistajalla pitää olla pääsy omiin tietoihinsa.
Toimin direktiivin neuvottelijana parlamentin maatalousvaliokunnassa, jossa näkemykset ovat erittäin hajallaan. Osa haluaa enemmän sitovia ja yhteisiä tavoitteita EU-tasolle, kun taas toiset itseni lailla haluavat jättää tarpeeksi joustovaraa jäsenmaille. Tämä ennustelee sitä, että neuvotteluista tulee vaikeat. Parlamentin kanta pyritään saamaan valmiiksi ennen kesän 2024 vaaleja.
