Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Energiatehokkuudesta iso lasku kunnille

EU:n uudesta energia­tehokkuusdirektiivistä voi tulla Suomelle iso lasku ilman merkittäviä hyötyjä. Tehokas energiankäyttö ja hukkaenergian välttäminen ovat olennaisia ilmasto­tavoitteiden saavuttamiseksi. Lainsäätäjien pöydällä oleva julkisia rakennuksia koskeva ehdotus sisältää kuitenkin merkittäviä ongelmia, jotka eivät edistä ilmastotavoitteiden saavuttamista. On selvää, etteivät kuntien kukkarot kestä monesta suunnasta tulevia taloudellisia lisäpaineita.

Komissio haluaa vuoteen 2050 mennessä täysin päästöttömän rakennuskannan, mikä sinänsä on hyvä ja linjakas tavoite. Piru piileekin ehdotuksen yksityiskohdissa, joissa on asetettu julkisille rakennuksille vuosittainen peruskorjaus­vaatimus. Näin jopa kolme prosenttia rakennuskannasta pitäisi vuosittain peruskorjata lähes nollaenergiarakennuksiksi. Vaatimus koskisi yli 250 neliön lämmitettyjä julkisia rakennuksia. Ehdotus ei ota huomioon sitä, että Suomessa rakennusten energiatehokkuuden lähtötaso on jo korkea, koska tuplaikkunat ja hukka­lämmön talteenotto ovat meillä arkipäivää. Lähtö­tasojen erot olisikin tärkeää ottaa ehdotuksessa paremmin huomioon.

Saneerausvelvoitteen kustannukset ovat valtavia. Tilastokeskuksen mukaan velvoitteen mukaisia lämmitettyjä yli 250 neliön rakennuksia on kunnilla, kuntayhtymillä ja kuntien liikelaitoksilla peräti 94 prosenttia koko kerrosalasta. Kuntaliitto on tehnyt arvion 3,6 miljardin vuotuisesta investointilaskusta kunnille koko julkisen rakennuskannan korjaamisesta. Se tarkoittaisi 300 miljoonan euron menolisäystä kuntasektorin lopullisiin tilinpäätöksiin joka vuosi.

Kustannukset ovat valtavia ja onkin lupa odottaa, että saavutetulla energiatehokkuudella säästettäisiin vastaava määrä energiaa ja rahaa. Näin valitettavasti ei kuitenkaan ole, sillä arviot saneerauksen jälkeisestä energiansäästöstä ovat 10–20 miljoonaa euroa vuodessa. Saneerausvelvoitteen sijaan pitäisi arvioida rakennuksen energiatehokkuuden nykytila ja tarpeen mukaan ohjata resurssit uudisrakentamisen energia­tehokkuuden varmistamiseen.

Merkittävä puute esityk­sessä on, että rakennusten lämmityksen hiilidioksidipäästöjen vaikutukset jätetään kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Näin oltaisiin päätymässä tilanteeseen, jossa päästöttömällä ydin- tai tuulivoimalla ja toisaalta runsaspäästöisellä kivihiilellä lämmitetty rakennus saisivat saman kohtelun. Tämä sotii niitä EU:n pyrkimyksiä vastaan, joissa tavoitteena on kaikkien sektoreiden hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Rakentamisen ja energiatehokkuusremonttien tulisi päinvastoin kannustaa siirty­mistä vähäpäästöisempiin energiaratkaisuihin.

Komission esitys menee syvälle yksityiskohtiin myös autopaikkojen kohdalla. Esityksen mukaan muissa kuin asuin­rakennuksissa, joissa on yli 20 autopaikkaa, pitäisi kymmenen prosenttia autopaikoista varustaa sähköauton lataus­pisteellä. Samalla liikenteen sähköistyminen etenee Euroopassa eritahtisesti erilaisten sää­olojen ja asutustiheyden takia. Muitakin vähäpäästöisiä ratkaisuja on tarjolla biokaasuautoista vetyautoihin. Näin velvoitteet sähköautojen latausinfrasta vuoteen 2027 mennessä eivät ole realistisia.

Komissio on liikkeellä tasapäistämisen ja pakottamisen ottein. Herää kysymys, päästäisiinkö väljemmällä EU-sääntelyllä parempiin tuloksiin ilmaston kannalta. Huomiotta on jätetty paikalliset olot ja toiminta­ympäristö, jo tehdyt toimenpiteet, kiinteistöjen arvonmuutos sekä rakennusten tulevat käyttötarpeet. Vaateissa samalle viivalle niputetaan Itä-Euroopan maiden energia­tehokkuudeltaan heikoin rakennuskanta ja vastaava suomalainen julkinen energiatehokas rakentaminen. Vaakakupissa ei paina myöskään se, että nollaenergiarakentaminen ei materiaali- ja työmäärältään tarkoita samaa kaikissa Euroopan maissa.

EU:n pitäisi ilmastotalkoissa keskittyä tarjoamaan selkeät, ennustettavat ja markkinavetoiset puitteet jäsenmaille, kunnille ja yrityksille päästä asetettuihin tiukkoihin ilmastotavoitteisiin. Katse on käännettävä keinojen rajoittamisesta niiden mahdollistamiseen. Energiatehokkuusdirektiivin kohdalla on keskityttävä hukkalämmön ja päästöjen vähentämiseen ja jätettävä energiatehokkuustavoitteiden yksityiskohtainen keinovalikoima jäsenvaltioiden päätettäväksi, kukin omista lähtökohdistaan. Näin saataisiin parhaat tulokset ilmaston kannalta kustannustehokkaasti ilman julkisen talouden tarpeetonta kuormitusta. Kun ilmastoteot tehdään kustannustehokkaasti, saadaan samalla rahalla vaikuttavampia ja laajempia tekoja ympäristön ja tulevien sukupolvien hyväksi.

Elsi Katainen

Elsi Katainen
MEP, Euroopan parlamentin jäsen
+32 (0) 2 28 45361
elsi.katainen@europarl.europa.eu