Kevään 2020 sain olla harjoittelussa Euroopan parlamentissa europarlamentaarikko Elsi Kataisen toimistossa. Heti vuoden vaihtumisen jälkeen suuntasin Brysseliin matkalaukut täynnä intoa oppia lisää jälleen uudesta maasta, kulttuurista ja eritoten EU-politiikasta. Pari kuukautta ehdinkin kiertää Brysseliä ja sen nähtävyyksiä, syödä ranskanperunoita, saada uusia ystäviä ja tutustua Euroopan parlamenttiin. Pääsin seuraamaan parlamentin arkea, joka oli kuulemma vuodentakaisten eurovaalien jälkeen viimein pyörähtänyt kunnolla käyntiin. Brysselin EU-kaupunginosassa kävi koko ajan vilkas ja kansainvälinen kuhina. Maaliskuussa koronavirus kuitenkin saavutti myös Brysselin ja parlamentin, ja muutti harjoitteluani.
Juuri ennen harjoittelun alkua valmistuin filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Opiskelin ranskaa, englantia ja italiaa sekä opettajan pedagogiset opinnot. Jokainen kieli ja myös opettajaopinnot tulivat parlamentissa hyötykäyttöön! Opintojen ohella olen ollut aktiivinen opiskelijapolitiikassa: vuoden 2019 olin yliopistoni ylioppilaskunnan hallituksessa, jossa vastasin muun muassa kansainvälisistä asioista, ja olin myös jo useamman vuoden ollut aktiivinen keskustaopiskelija. Vaikka opintoni eivät politiikan ympärillä pyörineetkään, on politiikka ollut harrastukseni ja mielenkiinnon kohteeni. Harjoittelussa pääsinkin syventämään entisestään tätä puolta osaamisestani.
Euroopan parlamenttiin harjoitteluun pääseminen oli suoraan sanoen yksi haaveistani. Olen eurooppalaisuuteen kasvanutta sukupolvea, ja olin jo päässyt kokemaan monia EU:n hyviä puolia, kuten kaksi Erasmus+ -opiskelijavaihtoa, reissaamista useissa Euroopan maissa sekä saanut ystäviä ympäri Eurooppaa. Kaikki se EU:ssa tapahtuva toiminta, joka on mahdollistanut nämä kokemukset minulle ja miljoonille muille eurooppalaisille nuorille on kuitenkin pysynyt lähes kokonaan pimennossa. Suomessakin uutisoidaan normaalitilanteessa harmittavan vähän EU-politiikasta – tai jos uutisoidaan, nämä uutiset ohittaa helposti, sillä sisällön kokee jo otsikon lukemalla liian vaikeaksi ymmärtää.
Paikan päällä Brysselissä ja Euroopan parlamentin alkuun sokkeloisiakin käytäviä kävellessä EU:n toiminta ja sen eri instituutioiden roolit aukenivat aivan eri tavalla kuin kotosuomessa. Erityisesti pääsin tutustumaan europarlamentaarikkojen rooliin eurooppalaisen politiikan teossa. Minut yllätti, kuinka paljon aktiivinen meppi voi saada aikaan. Näin paraatipaikalta, kuinka asioihinsa perehtynyt ja aktiivinen parlamentaarikko pystyy vaikuttamaan lakeihin, jotka koskettavat meitä jokaista Ateenasta Lappiin. Ei siis ole se ja sama, keitä me äänestämme Euroopan parlamenttiin päättäjiksi viiden vuoden välein.
Harjoittelussa pääsin hyödyntämään vahvuuksiani, esimerkiksi kielitaitoani ja sosiaalisen median viestintäosaamista. Pääsin kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja ja seminaareja, poliittisen ryhmän ja valiokuntien kokouksia sekä kirjoittamaan tekstejä ja laatimaan taustamateriaaleja. Opin todella paljon uutta ja innostuin aihepiireistä, joita en ollut ennen harjoitteluani edes ajatellut. Oli palkitsevaa huomata, että pikkuhiljaa osaamiseni ja sanavarastoni niin suomeksi kuin englanniksi laajeni usean teeman tiimoilta. Kaiken tämän päälle sain vielä työskennellä mahtavassa ja osaavassa työporukassa. Europarlamentaarikon avustajien asiantuntijuuden laajuus oli inspiroivaa ja innosti minuakin tekemään työni entistä paremmin.
Koronavirus katkaisi oloni Brysselissä, mutta ei onneksi harjoitteluani. Kun parlamentti maaliskuun alkupuolella ohjeisti etätyöskentelyyn, palasin Suomeen jatkamaan harjoitteluani. Pari ensimmäistä etätyöviikkoa olivat hiljaisempia kuin mihin oli parlamentissa tottunut. Seminaarit, luennot ja meppien tapaamiset peruttiin ja kokouksia järjestettiin alkuun paljon vähemmän, vain ne koronan kannalta oleellisimmat. Oli selvää, että kaikki hakivat vielä omia tapojaan työskennellä ja vaikuttaa etänä. Alkukankeuden jälkeen kalenteri alkoi kuitenkin taas täyttyä erilaisista etätilaisuuksista. Kiirettä piti, mutta oli mukava palata takaisin kansainväliseen ilmapiiriin, vaikkakin sitten kotisohvalta Pyhäjärveltä käsin.
Toki Brysselissä olon jääminen lyhyeen harmittaa. Olin suunnitellut monta reissua keväämmälle, ”menen sitten kun kelit paranevat,” ja en ehtinyt esimerkiksi nähdä parlamentin täysistuntoviikkoa Strasbourgissa. Lisäksi tutustuminen uusiin ihmisiin jäi nyt vähäisemmäksi, sillä etätapaamisessa voi olla mukana vaikka 100 henkeä, mutta ei niissä ole samanlaista mahdollisuutta tutustua toisiin osallistujiin, saati jäädä rupattelemaan niitä näitä. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten tämän mittakaavan kriisiä EU:ssa hoidettiin. Jälleen alkukankeuden jälkeen asioita kriisinratkaisun eteen alkoi unionissakin tapahtua, mutta harmikseni EU:n toimista tunnutaan uutisoivan Suomessa näin kriisiaikanakin yllättävän vähän.
Mukanani tästä viiden kuukauden harjoittelusta vien uutta osaamista, intoa, yhteyksiä ja ystäviä. Oppimani on varmasti hyödyksi missä tahansa työssä, kykyni seurata EU-tason päätöksentekoa on kehittynyt ja haluni tehdä töitä yhtenäisemmän EU:n eteen on kasvanut entisestään. Ei siis hullumpi harjoittelu ensinkään, suosittelen!
-Katriina Tikanmäki
