Julkaistu Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 11.10.2023.
Epävarmoina aikoina aluepolitiikan merkitys korostuu ja on jopa turvallisuustekijä. Aluepolitiikkahan on paljon muutakin kuin aluekehitysvaroja, se on mm. turvallisuus-, liikenne-, tutkimus- ja kehitys-, elinkeino- ja koulutuspolitiikka. Nyt, kun Itä- ja Pohjois-Suomen tulevaisuutta määritellään, on eri politiikansektoreiden yhteisvaikutus ja kokonaisuuden merkitys syytä ottaa päätöksenteossa huomioon.
Sodan sytyttyä Venäjän vastaisten maakuntien rajat ylittävään yhteistyöhön suunnatut EU:n Interreg-varat ja -ohjelmat jäädytettiin. Tämä oli välttämätön ja oikea ratkaisu, mutta pakotteiden myötä alueet menettivät varoja myös viennissä ja matkailussa. Interreg-rahojen uudelleenohjaus rajamaakuntien hyväksi ei komissiolle sopinut ja kansallisilla päätöksillä varoista vain osa on saatu palautettua alueiden hyväksi EU:n sisärajaohjelmien kautta.
Tilanne on kohtuuton ja vaatisi korjaustoimia, kuten EU:n erityistä tukea etulinjan maiden rajamaakuntien kehittämiseksi. Näin on toimittu ennenkin, esimerkiksi Brexitin yhteydessä EU-varoja ohjattiin Iso-Britannian rajanaapureille ja yrityksille. Hallituksen ja muiden alueiden toimijoiden vaikuttamistyön katseet pitää suunnata tiukasti jo Euroopan komission seuraavaan ohjelmakauteen. Siihen on sisällytettävä alaohjelma unionin itäisten rajamaakuntien tueksi lieventämään sodan aiheuttamia vaikutuksia.
Itäisen ja pohjoisen haasteiden ratkaisua ei voi vain ulkoistaa tuleville ohjelmakausille EU-rahojen varaan. On keskeistä, että kansalliset päätökset tukevat näiden alueiden elinvoimaa eivätkä nakerra menestystekijöiden mahdollisuuksia. Vahvuuksiahan alueiltamme löytyy: suuret raaka-ainevarat, erikoistuneet huippututkimus- ja koulutusalat, innovatiivinen ja sitkeä yrityselämä, vetovoimainen luonto sekä vahvat kulttuuri-identiteetit.
Kansallisella tasolla on herättävä vahvemmin Itä- ja Pohjois-Suomen yhteyksien ja tietoliikenneyhteyksien parantamiseen, sillä saavutettavuus on keskeinen kehittymisen edellytys ja elinehto kaikille sektoreille. Leikkauksia ei myöskään sovi tehdä esimerkiksi maaseudunkehittämisen LEADER-toimintaan, josta leikkaamalla kansallista rahoitusta menetetään samalla EU:n vastinrahat, IP-alueella kymmeniä miljoonia euroja.
Meidän on jo turvallisuutemme takia pidettävä huolta siitä, että elämisen edellytykset, työpaikat ja investoinnit jakautuvat tasaisesti koko Suomeen. Tämä on laaja kysymys, eikä se näytä olevan selvää poliittisessa päätöksenteossa. Suomen ja EU:n yhteinen etu ja asia on huolehtia siitä, että itärajalla elämisen edellytykset jatkuu.
