Mikä ihmeen Green Deal?

Alkanut vaalikausi Euroopan Parlamentissa on metsien ja ruoantuotannon kannalta tärkeä ja kriittinen.

Lähes jokaisessa keskustelussa on noussut esille niin sanottu Green Deal, uusi ilmasto- ja ympäristölainsäädäntöpaketti, jonka EU:n komission uusi puheenjohtaja Ursula Von der Leyen on luvannut esitellä ensimmäisen 100 päivän aikana virkaanastumisestaan.

Green deal tulee sisältämään uuden luonnon monimuotoisuutta käsittelevän laajan strategian, jolla on vaikutusta ruoantuotantoon ja metsätalouteen sekä näin myös Kainuuseen vahvana metsätalousalueena. Von der Leyen on väläytellyt ajatusta myös eurooppalaisesta ilmastolaista sekä päästökaupan laajentamisesta, jotka nämäkin vaikuttavat moniin teollisuuden sektoreihin. Huomionarvoinen on myös uusi metsäkatoa koskeva tiedonanto, jossa EU:n metsävarantojen todetaan kasvavan, toisin kuin muualla maailmassa. Tämä antaa toivoa Suomen kaltaiselle maalle ja maakunnille.

Tätä kokonaisuutta on seurattava tarkasti. Huolestuttavaa on se, että Green Dealissa ei mainita biotalouden ja metsien tärkeää roolia hiilineutraaliin talouteen siirtymisessä. Tämä on valitettavaa, sillä juuri biotalouden eli uusiutuvien raaka-aineiden kuten metsän kestävä hyödyntäminen on avain luovuttaessa fossiilisista polttoaineista ja raaka-aineista uusiutuviin, niin Suomessa kuin maailmalla.

Myös EU:n metsästrategia päivittäminen on tärkeää, sillä se vanhenee jo ensi vuonna. Vaikka metsäpolitiikasta ja metsänhoitosuunnitelmista päättäminen kuuluu jäsenmaille, syöttää EU:n koneisto vuosi vuodelta yhä enemmän metsiin vaikuttavaa lainsäädäntöä niin energia-, teollisuus- kuin ympäristösektorilta. Uusimmaksi ympäristöohjuriksi on valjastettu investoinnit ja rahoitusmarkkinat. Tarvitsemmekin parempaa koordinaatiota metsäpolitiikan saralle, jotta viime vaalikauden LULUCF-hiilinieluesitysten kaltaisilta vahingoilta vältytään.
Metsänomistajien ohella myös viljelijät ovat joutuneet kohtuuttomien syytösten kohteeksi ilmastokeskustelussa. Meillä Suomessa esim. karjatalous on kestävää ja vähäpäästöistä hiiltä sitovan nurmiperustaisen ruokinnan sekä runsaiden vesivarojen ansiosta.

Suomi poikkeaa useimmista maailman maista myös siinä, että lehmien valkuaisen lähteenä ei käytetä soijaa. Maailmalla soijan viljelyn alta hakataan hiilivarastona toimivia sademetsiä, joten soijavapaa ruokinta on myös ilmastovalinta. Meillä Suomessa on siis tarjota paljon enemmän ratkaisuja ilmastokysymyksiin kuin julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää.

 

Kirjoitus julkaistu Kainuun Sanomissa 11.10.2019