Ensi keväänä väistyvä Euroopan komission puheenjohtaja – Jean-Claude Juncker – piti viimeisen suuren EU-puheensa kaksi viikkoa sitten. Jämäkän tilinteon sijaan luxemburgilainen jätti hempeät jäähyväiset todeten: ”Eurooppa on minun rakkaustarinani”. Myös itsekritiikille olisi ollut aihetta. Juuri Junckerin kaudella yksi EU:n suurimmista ja yhteisiä arvoja puolustavista jäsenmaista ilmoitti eroavansa unionista. EU-eliitti syyttää Brexitistä brittejä ja vaatii heitä vastuuseen eron seurauksista, mikä on toki aiheellista. On myös kysyttävä, miksi asiat ajautuivat siihen pisteeseen, että enemmistö brittiäänestäjistä halusi erota. Miksi unionin toiminta Briteissä nähtiin tuolloin vain kielteisenä ja toisaalta, kuuluuko jäsenvaltioiden ääni riittävästi Euroopassa?
Iso-Britannian EU-ero toteutunee puolen vuoden päästä. Brexit-äänestyksen jälkipyykki on osoittanut, että britit eivät olleet pettyneitä mukanaoloon 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinoilla ja vapaakauppayhteisössä, jotka ovat EU:n ydintä. Britin tuskin olivat pettyneitä myöskään EU-maiden tiivistyvään yhteistyöhön terrorismin ehkäisyssä, ulkorajojen valvonnassa tai puolustuksen kehittämisessä. Sen sijaan pettymys liittyi negatiivisiin mielikuviin EU:sta. Etäinen unioni nähtiin työttömyyden ja taloudellisen kurjuuden aiheuttajana erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella, vaikka syyt näihin ilmiöihin liittyivät enemmän Britannian sisäiseen kehitykseen.
Entä kuuluuko ja näkyykö EU riittävästi meillä Itä-Suomessa? Myös meillä väestö vanhenee ja muuttoliike käy kohti kaupunkeja, minkä vuoksi Britannian tapauksesta on otettava oppia. EU:n aluekehitysrahoitus on tärkeää Itä-Suomen elinvoiman ylläpitämiseksi, minkä vuoksi juuri meidän on oltava aktiivisia unionissa. Niin vaaleilla valittujen kuin myös virkamiesten on katsottava peiliin ja pohdittava, olemmeko riittävästi avanneet EU.n vaikutuksista alueellamme ja minkälaista EU:ia tarvitsemme?
Tähän kysymykseen Junckerilla oli oikeansuuntaisia vastauksia. Euroopan on reagoitava sääolojen rajuihin muutoksiin vahvistamalla tukea kuivuudesta kärsineille viljelijöille ja panostamalla maatalouden kilpailukykyyn. On vahvistettava vastavuoroista yhteistyötä Afrikan maiden kanssa, jotta siirtolaiskriisin juurisyyt saadaan hoidettua. Myös huoli EU:n tulevaisuuden rahoituksesta on aito. On löydettävä ratkaisu siihen, miten toteutamme tärkeät panostukset EU:n sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden parantamiseen leikkaamatta maataloudesta tai pohjoisten harvaan asuttujen alueiden kehittämisestä.
EU-keskustelussa molemmat ääripäät, liittovaltiomyönteisyys ja EU-kriittinen oikeistopopulismi, pitävät kovinta ääntä. Vuoden päässä häämöttävä Suomen EU-puheenjohtajuus tulee tärkeään hetkeen, sillä nyt jos koskaan keskitien kulkijoiden äänen on kuuluttava. Meidän on oltava aloitteellisia ja nostettava EU:n agendalle metsäpohjainen biotalous, puhdas ruoka sekä koulutus, tiede- ja huippututkimus. Globaalista kaupasta elävä Suomi tarvitsee EU:lta vahvat sisämarkkinat ja aktiivisen kauppapolitiikan. Suomen on näytettävä esimerkkiä ja viestittävä nykyistä selkeämmin siitä, mitä Euroopan unioni tekee.
Elsi Katainen
Kirjoitus julkaistu Iisalmen Sanomissa 25.9.2018
