EU päivittää parhaillaan aluepolitiikkaansa, joka kotimaassa tukee ja ohjaa maakuntiemme kehitystyötä.
Vaikka EU:n aluepolitiikan keskiössä on perinteisesti ollut huoli unionin köyhimpien jäsenmaiden pärjäämisestä, ovat suomalaiset maakunnat hyötyneet sen rahoituksesta vuosien saatossa merkittävästi.
EU:n aluetukien turvin on parannettu maakunnissa yritysten kasvua ja kansainvälistymistä, liikenteen pullonkauloja, maaseutujen elinvoimaa ja paljon muuta. Nykyisellä kaudella EU investoi 1,5 miljardia euroa suomalaisten maakuntien kasvuun ja työllisyyteen. Seuraavalle kaudelle on luvassa 100 miljoonaa euroa enemmän. Kotimaasta vastaavaa maakuntien elinvoimaan ja uudistumiseen yhtä pitkäjänteisesti panostavaa tukikokonaisuutta ei ole löytynyt.
Euroopan parlamentissa aluepoliittisessa uudistuksessa on edetty jo pitkälle. Rahoitussäännöt lyötiin lukkoon viime viikolla Strasbourgin täysistunnossa, kun parlamentti äänesti kaikki jäsenmaat ja alueet kattavan aluepolitiikan puolesta. Tämä tulos ei ollut vielä vuosi sitten mikään itsestäänselvyys, sillä EU-komissiosta vilauteltiin ajatuksia, joissa aluetuet olisi rajattu vain kaikista heikoimmin toimeentuleville jäsenmaille. Samassa äänestyksessä parlamentti turvasi Suomelle ja Ruotsille tärkeän harvaan asuttujen alueiden erityisrahoituksen, jonka tarkoituksena on hyvittää pohjoisesta sijainnista ja pitkistä välimatkoista koituvia pysyviä haittoja.
Toinen tärkeä virstanpylväs saavutettiin tammikuun täysistunnossa, jossa hyväksyttiin EU:n rajaohjelmia ohjaava lakiasetus. Onnistuimme kääntämään komission pohjaesityksen, joka sellaisenaan olisi merkinnyt Suomessa merkittäviä leikkauksia sekä meriraja- että Venäjä-yhteistyöhön.
Työtä vielä riittää. Parlamentti ei ottanut kantaa komission määrittelemiin uusiin rahoituskriteereihin, joiden myötä esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomi eivät enää kerryttäisi harvan asutuksensa vuoksi aluevaroja. Tämä puute on huomioitava, kun kotimaassa päätetään aluekehitysvarojen lopullisesta jakaumasta maakuntien kesken.
Aluepolitiikan uudistuksen lopulliset yksityiskohdat jäävät seuraavan parlamentin päätettäväksi, sillä instituutioiden väliset kolmikantaneuvottelut alkavat vasta puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2019.
Maakunnille aluepolitiikan uudistuksen viimeistelyssä on paljon pelissä. Parlamentin voimasuhteet ovat muutoksen edessä. Oikeistopopulistien suhde aluepolitiikkaan on kysymysmerkki. Emme myöskään tiedä, miten Brexit tulee vaikuttamaan aluepolitiikan rahoitukseen. Tarvitsemme kaupunkien ja maaseudun yhteistyötä rakentavasti ajavan parlamentin, joka näkee aluepolitiikan tärkeänä osana EU:n tulevaisuutta.
Täällä Bryssel kolumni julkaistu Suomenmaassa 22.2.2019
